Makuuhuoneen remonttia, tambuuriin uudet matot

Miksi aina joulukiireiden alla iskee nukkekoti-innostus? Niin on käynyt ennenkin, ja niin kävi nytkin.

Lattia on tehty leveistä jäätelötikuista ja maalattu kalustemaalilla. Tapettien kanssa on aina hankalaa, kun valinnanvaraa on paljon. Alla olevissa kuvissa väri ei vastaa kaikin osin todellisuutta. Sävy on tumma roosa, ei ruskea. Jalkalistat ja kattolistat normaaliin tapaan, kuten muissakin huoneissa.

Makuuhuoneen sisustus on vielä pahasti kesken. Seiniltä puuttuvat taulut ja ikkunoista verhot, sängystä helmalakana, jne.

Kristallikruunun tein jo  vuosia sitten. Nyt se pääsi paikoilleen. 

Kuvassa edessä oleva ompelupöytä  on täydellinen kopio Selma Lagerlöfin normaaikokoisesta pöydästä. Tämän miniversion olen rakentanut koottavasta kitistä, hionut, maalannut ja vanhentanut. Kannen "saranat" vielä puuttuat. 

Lisää kuvia löytyy klikkaamalla huoneita ylhäällä.

Ompelupöytä on aito kopio Selma Lagerlöfin 1:1-kokoisesta pöydästä. Päiväpeitto  ja sohvatyynyt lahja Kurjenpolven Virpiltä. Joulutähti ja ruusutyyny itse tehtyjä. Puusohva Väinölän Marian käsityötä.

Oikealla oleva Bellman-tuoli odottaa verhoilua.

Puujakkara itse tehty vanerista, koriste-

maalattu temperaväreillä. Vauvan petivaatteet myös itsetehdyt.

Tambuurin uudet matot.

Rauhallista Joulua!

Uusi blogini on vielä varsin alkutekijöissään, mutta haluan avata sen jo kaikkien nähtäväksi. Eli Rauhaniemi avaa jälleen ovensa vierailijoille,  ja toivottaa teidät kaikki  tervetulleiksi.

 

Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulun aikaa kaikille toivottaa apteekkari Tiger perheineen.

 

Jotain uutta uuteen...

Vanha blogini seurasi ainoastaan puuhastelua nukkekodin parissa. Nyt kerron välillä myös muista harrastuksistani, ikonimaalauksesta, käsitöistä ja kaikenlaisista näpertelyistä, mitä nyt milloinkin keksin. 

Ikonimaalausta olen harrastanut jo vuosia, ja kuulun "Suomen Ikonimaalarit ry:n jäsenistöön. Kutominen on enemmän kausiluontoista. Usein syksyisin iskee kaamea kutomisvimma. 

Nukkekoti- ja ikonimaalausharrastukset ovat molemmat tarkkaavaisuutta ja aikaa vieviä, joten kun toista tekee, toinen jää vähemmälle huomiolle. Samaan aikaan molempia ei oikein minulle sovi. Sitäpaitsi blogin puuttuminen on osiltaan vaikuttanunut siihen, että Rauhaniemen puuhat ovat tuntuneet jotenkin "yksinäisiltä". Kaipaan yhteyksiä muihin harrastajiin, heidän neuvojaan ja kommenttejaan.

Moni teistä tutuista Rauhaniemessä kävijöistä on ilokseni edelleen mukana tässä harrastuksessa. Toivotan teidät taas virtuaalikaffelle Rauhaniemeen!

Anna on kiivennyt ruokasalin tuolille. Hiukset, essu, mekko ja kengät (nahasta) itse tehdyt. Nukke Taru Astikaisen käsityötä.

Ester ja Anna karkaamassa ulos puolipukeissa. Myssyt, villatakit ja -sukat
 jouulahja Kurjenpolven  Virpiltä. Luuta Väinölän Marian tekemä.

Uusi blogi

 

Anna ja Ester ruokasalin erkkerissä. Tuolilla olevat nuket, ruukkukasvi ja pitsiverhot tehnyt Virpi Kurjenpolvesta. Annan  ja Esterin vaatteet, hiukset, herätyskello ja nukke itse tehdyt. Nallen huovutti Hanna.

Olga ja tytöt leipomispuuhissa.

Rauhaniemen perhe on muuttamassa pikkuhiljaa uuteen osoitteeseen, tänne. Vuodatuksessa rakentelin rakkaudella nukkekotiani vuosien ajan. Se työ  vaan meni valitettavasti osittain hukkaan,  koska Vuodatus  kadotti valtavan määrän kuvia kuvapalvelimeltaan sähkökatkoksen vuoksi. Asia harmitti niin, etten nyt muutamaan vuoteen ole ajatellutkaan uuden blogin rakentelua (aloittelin kyllä 2012, mutta  asia tyssähti motivaation puutteeseen  heti alkuunsa), enkä juuri ole miniatyyrejä tehnyt - mitä nyt välillä kurkistanut Rauhaniemen seinien sisäpuolelle haistellen sen ihanaa tuoksua (minulle erilaisista tuoksuista tulvahtaa mieleen muistoja eletystä elämästä). Olen yrittänyt pelastaa vanhasta blogistani sen, mitä pelastettavissa on, mutta esimerkiksi kaikkien teidän ihanat ja kannustavat kommenttinne jäivät Vuodatuksen blogiin.
Tulen siirtämään tänne osan entisestä, jotta Rauhaniemen historia olisi tässä mukana. Katsotaan, miten näiden sivujen teko etenee. Laitan julkiseksi vasta sitten, kun kokonaisuus alkaa hahmottua sellaiseksi, kuin haluan.