Kiran villatakki ja punainen hupputakki

 Minineuleiden kutominen on niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, että näitä tekee isolle Tigerin perheelle ihan huvikseen ja tarpeeseenkin. Ja mikä mukavinta, he eivät valita ja kaikki kelpaa, vaikka työn lopputulos olisi vähän kyseenalainenkin...

Kiran takki on osittain kudottu puuvillalangasta, osittain virkattu villalangasta. Takkiin kuuluu huppu pienillä nallen korvilla. Olen tämän takin mallin soveltanut Kiralle sopivaksi osittain Hanna Merosen kirjan "Pienenpieniä käsitöitä" mukaan.

 

Tämä villatakki on suoraan Hannan ohjeen mukaan tehty, lanka Vennen villalanka. Tässäkin olen joutunut jonkin verran säätämään kokoa Kiralle sopivaksi.

Vaatteita potralle poikavauvalle - strategiset mitat: pituus 4,5 cm ja paino 3 g

Nyt ovat kaikki seitsemän sisarusta vaatetettu. Kaikki alan harrastajat tietävät,  että mitä pienempään mittakaavaan mennään, sitä hankalampi ja työläämpi toteutus on. Näissäkin vaatteissa meni useampi ilta, kun piti välillä purkaa ja taas aloittaa alusta. Mallit mittoineen ovat omasta päästä. Mistähän löytyisi minineulekirjoja?

Tossutkin tein...

...mutta niistä tuli vähän kömpelöt. Vaativat viimeistelyä.

Vesikelkka ja kylmäharjoittelua

Täytyy lepuuttaa välillä silmiä ja tehdä vähän "isompaa". Ennen lapsena huideltiin mäkeä alas naapurin isolla vesikelkalla. Ja mitä enemmän lapsia kyydissä, sen parempi.
Niinpä tuunasin koottavasta kelkasta Rauhaniemen lapsille vesikelkan. Aikomus oli kokeilla sitä oikein luonnossa, mutta ulkona on sen verran kylmä, etten viitsinyt lähteä palelluttamaan näppejäni. Pakko oli tehdä taas villahuivista vaatimaton lavastus kuvia varten.

Ulkona on pakkasta, joten pitihän myös Kiralle myssy saada. Villatakki on Kurjenpolven Virpin tekemä. Fannyn lapaset virkkasin kauan sitten. Kuvissa lapset kylmäharjoittelevat uuden kelkan kanssa.

Minineulontaa ja lisää lapsia

Apteekkari Tigerin perheeseen on adoptoitu kaksi orvoksi jäänyttä sukulaislasta. Kävi niin surullisesti, että tyttöjen vanhemmat kuolivat (kuten kävi aikoinaan Anni Swanin Iiris-rukalle), joten Tigerit päättivät adoptoida sisarukset.

Vanhempi lapsista saapui pelkissä alusvaatteissa, paljain jaloin, nuorempi oli varsin kauniisti puettu, matkaviitassaan,kengät jalassa. Lapset ovat kaikesta huolimatta iloisia, vilkkaita, ja ikionnellisia saadessaan kodin rakkaasta Rauhaniemestä Edo-sedän, Effa-tädin, famun, fafan ja kaikkien Rauhaniemen serkkujen luona. Tunne on kaikilla osapuolilla molemminpuolinen.

Koska isosisko oli miltei alaston, oli kiire saada hänelle jotain lämminta ensi hätään. Kudoin - siis minikudoin- hänelle villajumpperin, joka on ensimmäinen minineuleeni. Alkukankeuden jälkeen itse kutominen sujui aika sutjakasti, mutta kun silmäpako yllätti kolme kerroksen verran, tilanteessa oli naurussa pitelemistä. Purkaakin piti muutaman kerran, mutta mielestäni ensimmäiseksi minineuleeksi lopputulos on ihan mukavan näköinen.

Tässä muutamia kuvia. Illalla ei oikein valo riitä, kun en mielelläni salamaa käytä. Otan lisää kuvia päivällä.

Fanny Carolina alushoususillaan, uusi villapaita päällä.

Tällaisena hän saapui, pieni Kira Elina

Hei! Täältä me tullaan!

Fanny Carolina ja Kira Elina

Kira Elina Tiger vasemmalla ja Fanny Carolina Tiger oikealla.

Jotain uutta uuteen...

Vanha blogini seurasi ainoastaan puuhastelua nukkekodin parissa. Nyt kerron välillä myös muista harrastuksistani, ikonimaalauksesta, käsitöistä ja kaikenlaisista näpertelyistä, mitä nyt milloinkin keksin. 

Ikonimaalausta olen harrastanut jo vuosia, ja kuulun "Suomen Ikonimaalarit ry:n jäsenistöön. Kutominen on enemmän kausiluontoista. Usein syksyisin iskee kaamea kutomisvimma. 

Nukkekoti- ja ikonimaalausharrastukset ovat molemmat tarkkaavaisuutta ja aikaa vieviä, joten kun toista tekee, toinen jää vähemmälle huomiolle. Samaan aikaan molempia ei oikein minulle sovi. Sitäpaitsi blogin puuttuminen on osiltaan vaikuttanunut siihen, että Rauhaniemen puuhat ovat tuntuneet jotenkin "yksinäisiltä". Kaipaan yhteyksiä muihin harrastajiin, heidän neuvojaan ja kommenttejaan.

Moni teistä tutuista Rauhaniemessä kävijöistä on ilokseni edelleen mukana tässä harrastuksessa. Toivotan teidät taas virtuaalikaffelle Rauhaniemeen!

Anna on kiivennyt ruokasalin tuolille. Hiukset, essu, mekko ja kengät (nahasta) itse tehdyt. Nukke Taru Astikaisen käsityötä.

Ester ja Anna karkaamassa ulos puolipukeissa. Myssyt, villatakit ja -sukat
 jouulahja Kurjenpolven  Virpiltä. Luuta Väinölän Marian tekemä.