Kaksi lyhtyä ja tunnelmointia

Värkkäsin paperista pari lyhtyä ja halusin niihin ehdottomasti valon. Jätin molemmista pohjan pois ja törkkäsin lyhdyt sähkötuikun päälle. Avot!  Siinä ne ovat! Ja valokin väreilee, kuin oikea kynttilä olisi sisällä. Jopa mieskin tuli näitä katsomaan ja ihastelemaan.

Olen huomannut, että kaikissa tekemisissä työ yleensä neuvoo tekijäänsä. Ja kun asiat alkavat luistaa, syntyy ketjureaktio, kuin itsestään. Niin nytkin. Kyllähän näille lyhdyille oli pakko saada aikaan jonkinlainen talvilavastus. Meillä on vielä joulujuttuja esillä, joten oli helppo sommitella Fannylle ja Kiralle tunnelmatuokio lyhtyjen äärelle.
Haluan näillä talvitunnelmakuvilla toivottaa teille oikein leppoisaa loppuviikkoa. Kevättä kohti ollaan menossa, ja päivätkin ovat jo himpun verran pitempiä.

Vesikelkka ja kylmäharjoittelua

Täytyy lepuuttaa välillä silmiä ja tehdä vähän "isompaa". Ennen lapsena huideltiin mäkeä alas naapurin isolla vesikelkalla. Ja mitä enemmän lapsia kyydissä, sen parempi.
Niinpä tuunasin koottavasta kelkasta Rauhaniemen lapsille vesikelkan. Aikomus oli kokeilla sitä oikein luonnossa, mutta ulkona on sen verran kylmä, etten viitsinyt lähteä palelluttamaan näppejäni. Pakko oli tehdä taas villahuivista vaatimaton lavastus kuvia varten.

Ulkona on pakkasta, joten pitihän myös Kiralle myssy saada. Villatakki on Kurjenpolven Virpin tekemä. Fannyn lapaset virkkasin kauan sitten. Kuvissa lapset kylmäharjoittelevat uuden kelkan kanssa.