tiistai 9. marraskuuta 2021

 Vähän nikkarityyliä lisää...


Lisäsin koristelistoja ynnä pieniä yksityiskohtia vähän sinne ja tänne. Inspiraation lähteitä ovat kotikaupungissani Turussa erityisesti Ruissalon pitsihuvilat ja keskustan kaupunginosa Port Arthur eli "Portsa". Talo alkaa pikku hiljaa näyttää sellaiselta, kuin haluan se olevan. Jotain ihan pientä säätöä ehkä vielä, tai sitten ei...




sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Lumisadetta odotellessa...

Ulkona on pimeää, sateista ja harmaata. On syksy. Suurimman osa ruskalehdistä ovat tuulet temmanneet kouriinsa. Fanny katselee ulos ikkunasta ja unelmoi. Lumesta. Lumituiskuja odotellessa leikattiin paperista lumihiutaleita ja laitettiin ikkunoihin. Kyllä se jo vähän luo tunnelmaa...
 


                                               
Lumikiteitä paperista, joukossa yksi virkattu (vasen yläikkunaruutu).
 
Fanny ikkunassa
 
 

Tunnelmointia...

Laitan pari kuvaa Rauhaniemen ruokasalista. Lisää löytyy kohdasta "Ruokasali - Dining room". Syksyn tullen Rauhaniemessä nautitaan illan rauhasta ja "sinisestä hetkestä" juuri ennen pimeän tuloa...





perjantai 22. lokakuuta 2021

Lasten kamarin remonttia

Puulattia maalattu valkoisella akryylimaalilla, samoin jalka- ja kattolistat.
Hylly, lettipäinen nukke ja herätyskello tehty itse. Vihreä, huovutettu nalle on lahja Hanna Leijonalta.
Matto itse kirjailtu, samoin musta tyyny, korituoli ja sänkyjen petivaatteet, jotka eivät tässä kuvassa edes kunnolla näy. Pahoittelen kännykällä otettujen kuvien vaatimatonta tasoa.

 Täällä ollaan taas!

Iloista syksyä 2021 kaikille! Paljon on  sattunut vuosien varrella, niin iloisia asioita, kuin surujakin, aivan kuten meidän ihmisten elämässäkin yleensä tapahtuu. Nukketaloissa asuvilla on sentään ainainen sunnuntai. 

Vaikka aikaa, vuosiakin, saattaa vierähtää, ettei Rauhaniemessä mitään tapahdu, ei se tarkoita sitä, että olisin sen jättänyt oman onnensa nojaan. Rakentelen sitä edelleen eläkepäivieni ratoksi, aina silloin, kuin innostus ja inspiraatio iskevät.

Uusin työvaihe talossa on ollut julkisivusaneeraus. Kauan se olikin odottanut ehostusta, joten olen sitä maalannut ja listoittanut, laittanut savupiiput paikoilleen jne. Talo oli alkujaan sellainen englantilaistyyppinen (sieltä sen aikoinaan ostinkin talopakettina), ja halusin siihen enemmän vanhaa pohjoismaista, nikkarityyppistä ulkonäköä - sen, minkä siihen ylipäätään nyt pystyin tekemään.  Kuvat kertovat enemmän.


Talo julkisivusaneerauksen jälkeen. Kuva on puhelimella otettu, joten kaikki koristelistat eivät näy selvästi. Vasemmanpuoleinen savupiippu on edellisen koiramme "herkuttelun" jäljiltä.       


 

Sisäänkäynti. Kaari-ikkunassa lasiväreillä maalatut "ikkunaruudut".

 



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Aurinkoista sunnuntaita!

Kyllä on pitänyt kiirettä kaikella tapaa, joten enpä ole ehtinyt paneutua nukkekoti - ja mineilyasioihin oikein millään tavalla. Mies mursi olkapään luunsa, mutta onneksi ei tarvitse sentään leikata, kantoside ja kipulääkitys hoidoksi ja kontrolliröntgenit ja lopuksi fysioterapia. Ensimmäinen viikko on takana, ja "apukättäni" on tarvittu.  Suunta parempaan on jo huomattavissa.

Voi Hurauskadun talkkari! Tuhannet kiitokset vielä kerran ihanasta arvontapalkinnostasi! Kyllä! Kyllä se on tullut perille ja on tuossa näkyvillä  kaiken aikaa muistuttamassa, että laitan kuvan tänne. Tavarat viedään Rauhaniemeen tuota pikaa.

Paketista löytyi vaikka mitä: joulukoristeita, kello ja kolme kirjaa sekä söpö jouukortti. Kiitos!
Minullahan on ollut pitkään työn alla ikoni "Pyhän Hengen Vuodatus", jonka eräs luterilainen nunna tilasi minulta. Sovittiin, että jouluksi saisin  sen hänelle valmiiksi. Työ on aikamoisen iso, paljon pieniä yksityiskohtia, 22 karaatin lehtikultaa sädekehissä ym.ym, joten olen aika helpottunut, kun se on nyt valmis ja kuivumassa. Suojaöljy (pellavaöljy-vernissa) pitää vielä kuivumisen jälkeen levittää pinnalle ja antaa vielä kuivua. Lopuksi työ siunataan kirkossa, ja sen jälkeen se onkin valmis luovutettavaksi. 

Lainaan vielä lyhyesti "pari" sanaa ikoneista ja niiden tehtävästä ortodoksi.net -sivustolta: "Ikonit ilmaisevat ortodoksisen kirkon oppia kuvan keinoin. Niitä pidetään yhtä tärkeinä kuin evankeliumitekstejä. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt. Aiheet periytyvät varhaiskirkon ajoilta, vanhimmat liki kahden tuhannen vuoden takaa.
Ikonin tärkeä tehtävä on auttaa keskittymään rukoukseen. Ikoneja ei palvota, mutta niitä kunnioitetaan niihin kuvattujen pyhien takia. Ikoneja käytetään sekä kirkoissa että kodeissa."


Maalasin ikonin perinteisesti pohjustetulle puulle temperatekniikalla, väripigmenttien emulsiona on kananmunan keltuainen sekoitettuna kuivaan valkoviiniin.Tämäkin ikoni, samoin kuin kaikki ortodoksiset ikonit, ovat täynnä symboliikkaa. Ikonit Ikonin koko 24,3 x 28,4 cm.


Iloista ja valoista joulun odotusta teille kaikille!
-Kristiina

maanantai 22. lokakuuta 2018

Lemmikkejä vai siankärsämöitä?

 Hei kaikille!

Sain jonkun nukkekotiblogista vinkin, että kukkia voi värjätä imeyttämällä. Tiedättehän ne valtavan suuret, siniset ruusut, joita kukkakaupat myyvät, niihikin kuulemma on väri saatu imeyttämällä.
Sitähän piti tietysti kokeilla, kuinka värjäys toimisi niittykukkien kanssa. Syksyn viimeisiä siankärsämöitä oli vielä paljon jäljellä, ja nehän kokonsa puolesta soveltuvat nukkekodin kaunistukseksi oikein mainiosti.

Ostin ruokakaupasta elintarvikevärejä, punaista, sininstä ja keltaista. Loraus niitä muutamaan pikariin, liraus vettä ja kukat joukkoon. Aika äkkiä valkoiset alkoivat sinistyä, ja pikkuhiljaa osa muuttui tummemmaksi. Olin aivan ihastuksissani, että tuommoinen ihme tapahtui. Punainen ja keltinen väri ei jostakin syystä kuitenkaan onnistunut. Onkohan muilla samoja kokemuksia?

Seuraavana päivänä tien penkalta löytyi vielä vaaleanpunainen, niin ikään siankärsämö. Tökkäsin sen siniseen veteen ja toivoin varovaisesti hiljaisessa mielessäni jotain violettiin vivahtavaa... Ja hups! Simsala bim! Onnistui! Että tämmöinenkin ihme!

Minulla on nyt pimeässä kaapin sopukassa kuivumassa muutama nippu, joista toivoisin saavani Rauhaniemeen nättejä kukkapuketteja. Nähtäväksi jää. Tosi kivaa ja mielenkiintoista puuhaa joka tapauksessa. Suosittelen kokeilemaan. Aion muuten käydä kukkakaupassa tai torilla katsomassa, josko sieltä löytyisi jotain pientä, valkoista kukkaa värikokeiluja varten.


Tuossa alimmaisessa nipussa vaaleanpunaiset kukat ovat imaisseet sinistä väriä.



maanantai 1. lokakuuta 2018

Historiaa


Lokakuinen iltatervehdys teille kaikille!

Poimin vanhasta Vuodatuksen blogistani oheisen postauksen. Haluan, ettei tähän aarteeseeni liittyvä historia unohtuisi  vanhan blogini uumeniin etenkin, kun rakas äitini siirtyi 22.12.2018 tästä ajasta ikuisuuteen.

8.7.2008

ERÄÄN HOPEASORMUSTIMEN TARINA

Sain äidiltäni vanhan, hopeisen, erittäin kauniin sormustimen, jonka juuret johtavat Sortavalan maalaiskuntaan ennen talvisotaa. Siellä vaikutti korkeasti kunnioitettu kunnan kätilö, neiti Kettunen, jolle äitini nuorena tyttönä, 15-16- vuotiaana,  oli  tehnyt kauniin korurasian. Tästä ilahtuneena neiti Kettunen oli antanut äidilleni joululahjaksi tämän ihastuttavan hopeasormustimen. Kuin ihmeen kaupalla se on seurannut äitiäni kaikki nämä vuodet, ja nyt se on minulla. Se on niin kaunis, etten raski sitä käyttää, vaan ajattelin laittaa sen esille Rauhaniemeen, kun on kooltaankin niin sopiva.

Tässä pari kuvaa. Hopeamerkit ovat sormustimen pohjassa sisäpuolella.