Hei!
Tarkoitus on vähitellen siirtää vanhasta Vuodatuksen blogistani kuvia ja valikoiden vähän tekstiäkin tänne, jotta kaikki olisi saman "katon" alla. Vuodatushan tuhosi runsaasti ihmisten kuvamateriaalia ongelmiensa vuoksi, mikä oli varsin harmittavaista. Siksi minäki siirryin Bloggeriin.
Eli Rauhaniemen elämää ja rakentelua matkan varrelta vuodesta 2007 lähtien. Kovin on hitaasti tämä projekti edistynyt, mutta se ei minua haittaa. Niin saa ollakin. Välillä on pitkiäkin taukoja, sitten taas tullaan takaisin ja rysäytetään kunnolla jälleen jotain uutta ja kivaa. Yleensä, kun täällä on hiljaista, ikonimaalauskausi on meneillään.
7.12.2007
Nyt on sininen
kristallikruunu ruokasalin katossa toistamiseen. Laitoin siihen ensin
yhden kynttilälampun sisään, mutta tuntui vähän liian hailakalta
valolta. Emman innoittamana otin kruunun irti ja laitoin sisään vielä
toisen samanlaisen kynttilälampun. Ensin tietysti kokeilin, että se
toimii. Ei syttynyt valoa ennen kuin sitä johtoa vähän heiluttelin.
Laitoin sen siis toiseksi valolähteeksi kruunuun siinä uskossa, että se
toimisi kuitenkin. Pitkän ja kovan uurastuksen jälkeen jännityksellä
sytytin valot. Suureksi harmikseni reistaileva kynttilälamppu ei
palanut. Kyllä harmitti, ja päätin, etten enää irrota toista kertaa
kruunua katosta. Siinäpä saa nyt olla yhdellä valolla. Täytyy laittaa
lisävaloja muulla tavalla. Minulla on ollut noiden kynttilälamppujen
kanssa tosi huono onni. Opin nyt, että aina kannattaa testata valot
heti, kun on ne ostanut. Tässä
muutama kuva. Tämä kruunu on tehty aidoista kristalleista, paitsi nuo
sininet tikarihelmet ovat lasia. Kauniistihan nuo kristallit heijastavat
sateenkaaren värejä seinälle.
Vielä
kuva vähän tyhjyyttään ammottavasta ruokasalista. Yritän siitä tehdä
tähän hätään jouluhuonetta haalimalla kasaan sekalaista huonekalua, mitä
nyt minulta tällä hetkellä löytyy. Vähän kolkkoahan tuolla on, kun
seinät ammottavat tyhjyyttään, mutta kyllä tähän silti on jotain
jouluntaikaa syntynyt, kun pikku-Esteriä noin hyvin nukuttaa hämyisessä
huuoneessa. ..
EDIT: Nyt menivät lapsoset sekaisin. Ei siellä Ester nukkua nössöta, vaan pikku-Sofia.
Sain
äidiltäni vanhan, hopeisen, erittäin kauniin
sormustimen, jonka juuret johtavat Sortavalan maalaiskuntaan ennen
talvisotaa. Siellä vaikutti korkeasti kunnioitettu kunnan kätilö, neiti
Kettunen, jolle äitini nuorena tyttönä, 15-16- vuotiaana, oli tehnyt
kauniin korurasian. Tästä ilahtuneena neiti Kettunen oli antanut
äidilleni joululahjaksi tämän ihastuttavan hopeasormustimen. Kuin ihmeen
kaupalla se on seurannut äitiäni kaikki nämä vuodet, ja nyt se on
minulla. Se on niin kaunis, etten raski sitä käyttää, vaan ajattelin
laittaa sen esille Rauhaniemeen, kun on kooltaankin niin sopiva.