maanantai 1. lokakuuta 2018

Historiaa


Lokakuinen iltatervehdys teille kaikille!

Poimin vanhasta Vuodatuksen blogistani oheisen postauksen. Haluan, ettei tähän aarteeseeni liittyvä historia unohtuisi  vanhan blogini uumeniin etenkin, kun rakas äitini siirtyi 22.12.2018 tästä ajasta ikuisuuteen.

8.7.2008

ERÄÄN HOPEASORMUSTIMEN TARINA

Sain äidiltäni vanhan, hopeisen, erittäin kauniin sormustimen, jonka juuret johtavat Sortavalan maalaiskuntaan ennen talvisotaa. Siellä vaikutti korkeasti kunnioitettu kunnan kätilö, neiti Kettunen, jolle äitini nuorena tyttönä, 15-16- vuotiaana,  oli  tehnyt kauniin korurasian. Tästä ilahtuneena neiti Kettunen oli antanut äidilleni joululahjaksi tämän ihastuttavan hopeasormustimen. Kuin ihmeen kaupalla se on seurannut äitiäni kaikki nämä vuodet, ja nyt se on minulla. Se on niin kaunis, etten raski sitä käyttää, vaan ajattelin laittaa sen esille Rauhaniemeen, kun on kooltaankin niin sopiva.

Tässä pari kuvaa. Hopeamerkit ovat sormustimen pohjassa sisäpuolella. 



4 kommenttia: