Kiran villatakki ja punainen hupputakki

 Minineuleiden kutominen on niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, että näitä tekee isolle Tigerin perheelle ihan huvikseen ja tarpeeseenkin. Ja mikä mukavinta, he eivät valita ja kaikki kelpaa, vaikka työn lopputulos olisi vähän kyseenalainenkin...

Kiran takki on osittain kudottu puuvillalangasta, osittain virkattu villalangasta. Takkiin kuuluu huppu pienillä nallen korvilla. Olen tämän takin mallin soveltanut Kiralle sopivaksi osittain Hanna Merosen kirjan "Pienenpieniä käsitöitä" mukaan.

 

Tämä villatakki on suoraan Hannan ohjeen mukaan tehty, lanka Vennen villalanka. Tässäkin olen joutunut jonkin verran säätämään kokoa Kiralle sopivaksi.

Historian päivitystä ja minineulontaa

Hei!

Olen kamerakuvista vuosien varreelta etsinyt sopivia otoksia elävöittämään niitä postauksia, joista Vuodatus kadotti aikoinaan kuvat taivaan tuuliin. Osan olen valitettavasti kamerastani poistanut, mutta jotain on vielä jäljellä. Niitä yritän nyt ympätä sopiviin teksteihin.

Innostuin serkkuni kanssa neulomaan nukkekotiemme naisväelle hartiahuiveja, kaulaliinoja, damaskit ym. talvivaatetta sekä sisustustyynyjä. Näitä on niin kiva tehdä, kun valmistuvat suht' nopeasti. Laitan kohta kuvaa. Hetkinen... pitää tässä kesken kaiken rientää muualle, mutta palaan kohta... No niin, täällä taas. Eli laitan pari kuvaa minineulonnasta. Ohjeet olen ottanut Hanna Merosen Pienenpieniä käsitöitä -kirjasta. Ylimmäinen on Vennen puuvillalangassta 1mm:n puikoilla. Lila huivi Vennen merinovillasta samoikka puikoilla.

Ylimmäiset, huivi ja pipo menevät Espooseen Katjan nukkekodin asukkaille, kahdelle neidille,  jotka kuulemma makaavat talonsa ullakolla ilman rihman kiertämää. 

Tyynyt Vennen merinovillasta.

Kirjoneule - minikoosssa tietysti

Mukavaa maanantaita!

Kun näin tämän mallin Hanna Merosen kirjassa, ajattelin: tuohon en pysty. Tässä tämä nyt kuitenkin on. Pystyin sittenkin! Kaikkia värejä en orjallisesti noudattanut, kun niitä ei lankavarastostani löytynyt. Täytyi käyttää niitä sävyjä, joita löytyi. Tuo joutsenmalli on minusta niin kaunis. Valitsin taivaan yläosaan liian vaalean sinisen, joten joutsenten päät eivät erotu tarpeeksi hyvin. Helmaosaan käytin mallista poiketen hieman eri sävyjä, mitä Hannalla mallissaan on. Hihat ne vasta vääntöä olivatkin. Työtä hankaloitti lukuisten langanpätkien sekasotku, jotka piti neulonnan ajaksi työntää ahtaaseen hihaan. Lopuksi vielä työn viimeistely  vei oman aikansa, joten työtä tässä pienessä neuleessa todella oli. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.

 Lankana merinovilla, puikot 1 mm

 Mikä sotku!!!

Annan neulehaalari

Hei taas!

Sain serkultani Helenalta hänen itsensä värjäämää lankaa, josta kokeilin neuloa jotain jollekin nukelle. Yleensä se on niin, että se mitä teen, päätyy aina jollekin muulle Rauhaniemen lapsista, kuin sille, jolle ajattelin neuletta alunperin. No, sillähän ei ole väliä, pääasia, että on kivan näköinen ja sopiva kantajalleen. Tästä langasta Helena ei osannut sanoa, mitä materiaalia se on. Vähän uumoilin, liekö puuvillaa, mutta jotenkin lanka oli sen verran "nahkeaa" kutoa, ettei se taida sitä olla. Oli miten oli, haalari siitä tuli Annalle. Yläosa on taas Hannan ohjeen mukaan, mutta housuosan tein nuken omien mittojen ja silmukkamäärien mukaan. Tässä on minusta kiva tuo raitakuvio, kun se ei ole säännöllinen. Nukke on Taru Astikaisen, kokonaaan posliinia. Hiukset olen itse tuunannut aikoinaan; tarvitsevat näköjään taas siistimistä. Lapsen pömppövatsa pääsee haalarissa oikein luontevasti ja söpösti esille, eikö? :)

Yhä vaan...

Hei taas!

Kyllä se on kuulkaas niin, että kun into iskee, sitä pitää hyödyntää. Niin kuin tätä minineulomista. Minä siis nyt hyödynnän. Jatkan neulomista niin kauan, kuin tätä hurmosta riittää. Tiedän kokemuksesta, että ei tämä enempäänsä kestä. Tauko tulee ihan varmasti, jolloin saattaa meni tovi jos kaksikin, ennen kuin Vennen ja muut lankakaverinsa alkavat korissaan levottomasti kuiskia ja huomautella olemassaolostaan... Ei, en minä lopullisesti höpertynyt ole, mutta tuo Hannan ihana kirja sai kyllä aikaan sen, että meillä minipuikot kilisevät normaalia enemmän.

Yksi naurava lettipää on saanut omppumekon (vaikka päärynä onkin rekvisiittana) ja villasukat.  Lanka Vennen merinovillaa, puikot 1 mm. Silmukkaluku ja raglahiha Hannan kirjasta, muu kaikki omasta päästä sitä mukaa, kuin työ edistyi. Tykkään tuon helman elävyydestä. Painoin lopuksi kostean pyyhkeen läpi raudalla, jotta asettuisi nätisti.

Miksikähän tästä taustasta tuli näin tumma?

Olivatpahan aikamoisen väännön takana. Vasemmanpuoleisen tein ensin - ja sen huomaa. :)

Merinovillaa

Hei taas!

Puuvillaisille "villahousuille" piti tietysti neuloa kaveriksi pusero. Vennen merinovillalangat ovat aivan ihania neuloa. Tykkään paljon enemmän niistä, kuin puuvillasta, joka ovat aika luiraketta  työstää. Värit molemmissa ovat varsin herkullisia.

Kuten postauksista ilmenee, minulla on nyt neulontamoodi päällä. Talvi tekee tuloaan, joten hyvä niin, koska Rauhaniemen lettipäille ja vähän isommillekin on saatava lämmintä ylle. Huomio kiinnittyy Kiran paljaisiin varpaisiin. Olen minisukkia neulonut pari vuotta sitten, mutta jotenkin hirvittää alkaa NIIN pientä neulomaan.

Minineulonnan lumoissa

Hannan neulontakirja on niin mahdottoman innostava, että kaikkea tekisi mieli kokeilla yhtääaikaa, eikä muuta, näitä arkisia ihmisten tavallisia asioita, tekisi mieli tehdäkään. Mutta minkäs teet, pakkohan on tyytyä siihen, että muutkin hommat on hoidettava.

Rauhaniemen pikku-Kiralle valmistui liivi. Piti tulla takki. Tässä on sivumennen mainittava, että mieleeni väkisinkin tuli vanha kansansatu "Hiiri kissalle räätälinä". Tunnetteko sen? Siinä hiiren  piti tehdä kissalle ensin takki, mutta  ei tullut takkia. Monen vaiheen jälkeen lopulta tuli vain tuluskukkaro! No, minä sain sentään tehtyä liivit. Hihoja en jatkanut, koska päättelin hiha-aukot liian tiukoiksi. Lisäksi huomaan, että Vennen villalangalla ja 1 mm:n puikoilla ja Hannan silmukkamäärillä kudon ilmeisesti liian tiukkaa, koska ainakin puserosta tuli aika "knafti". Teinitytön villahousut tein aika löysää neuletta, joten niistä tuli mielestäni tosi kivat, ei liian tiukat.

Täällä ollaan taas!

Hannalta on ilmestynyt aivan oivallinen kirja, "Pienenpieniä käsitöitä". Tällaista olen kaivannut pitkään, ja nyt se on komeillut pöydälläni runsaan viikon. Muutamia Vennen puuvillalankoja vanhastaan löytyi varastostani, joten pääsin heti kokeilemaan. Samantien ostin lankoja lisää, ja nyt on jo jotain pientä syntynytkin. Tykkään Hannan ohjeista. Ne ovat ainakin tähän mennessä olleet  tosi selkeitä, ja lopputulos istuu nuken päällä erittäin kauniisti ja luontevasti.  Vaatteet ovat pehmeitä ja niitä on helppo pukea ja riisua. Kiitos Hanna, kun teit tämän kirjan!

Ensimmäiset neulekokeilut olivat irtohihat liukuvärjätystä puuvillalangasta sekä yksivärinen pusero. Molemmat olin ajatellut Vennylle, mutta ne päätyivätkin Effalle, samoin  Vennyn hame, jonka olen kutonut pari vuotta sitten.

 Teini-ikäisellä Vennyllä on Hannan ohjeiden mukaan tehty pusero, irtohihat ja villahousut. Puserolanka on Vennen merinovillaa, irtohihat ja villahousut saman valmistajan  puuvillalankaa. Puikot 1mm.

Venny on vartaloltaan hyvin hoikka, joten ilahduttavaa oli huomata, kuinka hyvin vaatteet istuvat hänen päällään. Kaikki neuleet olen tehnyt 1 mm:n puikoilla.

Vennyllä on hyvin kaunis selkä, mutta Effa ei hyväksy liian avonaista vaatetusta nuorella tytöllä. Napit siis enää puuttuvat. Sen sijaan kampaajalle on ilmiselvästi asiaa.

Effa-äidin pusero on Vennen puuvillalankaa, irtohihat liukuvärjättyä puuvillaa. Hame on kudottu muistaakseni helmilangasta, ja siitä tuli aivan liian paksu ja tönkkö. Tarkoitus on vähitellen vaatettaa kaikki lapsetkin ainakin osittain uusilla neuleilla.

Vaatteita potralle poikavauvalle - strategiset mitat: pituus 4,5 cm ja paino 3 g

Nyt ovat kaikki seitsemän sisarusta vaatetettu. Kaikki alan harrastajat tietävät,  että mitä pienempään mittakaavaan mennään, sitä hankalampi ja työläämpi toteutus on. Näissäkin vaatteissa meni useampi ilta, kun piti välillä purkaa ja taas aloittaa alusta. Mallit mittoineen ovat omasta päästä. Mistähän löytyisi minineulekirjoja?

Tossutkin tein...

...mutta niistä tuli vähän kömpelöt. Vaativat viimeistelyä.

Vennyn lumiukko

Minineuletuotantoni näyttää jatkuvan. Kokeilin vaihteeksi, saisiko englanninkielisistä neuleohjeista minkäänlaista tolkkua. Aikani ihmettelin neulesanastoa, mutta loppujen lopuksi homma sujuikin ilman suurempia mutkia. Malli on joulukuun 2015 lehdestä "DollsHouse and Miniature Scene". Ja netistä löytyy vaikka millä mitalla neulesanastoja eri kielillä.

Alkuperäinen malli ei ilmeisesti ole tarkoitettu puettavaksi, koska kaikki saumat neuvottiin ompelemaan, myöskin resorikaulus. Tykkään tehdä nukeille nimenomaan puettavia  vaatteita, joten muunsin mallia sen verran, että laitoin napit resorikauluksen sivulle.

Vennyn on aika päästä myös kampaajalle.

Lisää minineuleita

Tilasin uusia lankoja, aivan herkullisen värisiä! Tämä minineulonta on näköjään nyt kertakaikkisesti vienyt mennessään. Rauhaniemi sijaitsee piharakennuksessamme, "Pikkupuolella", ja siellä on ollut -20 asteen pakkasten aikana turhan viileää, joten talon rakennuspuuhastellut ja ikonimaalaus on ollut suhteellisen vähäistä. Nyt onneksi ovat ilmat lauhtuneet, joten näitä miniprojekteja voisi jatkaa siellä taas kaikessa rauhassa.

Muutama kuva uusimmista minineulomuksista, olkaapa hyvät:

Venny on vuosikausia ollut pelkässä yöpaidassa. On aika hänenkin saada jotain päällepantavaa.

Tuo kaulus on epäonnistunut. Mekko on mielestäni parempi ilman sitä.

Pyysin Fannya nostamaan helmaa, että uudet sukatkin näkyisivät.

Harmaat sukat kudottu villalangasta, valkoiset puuvillaisesta.

Rauhaniemen sisaruskatrasta. Kuvasta puuttuvat Kira ja vauva.

Vesikelkka ja kylmäharjoittelua

Täytyy lepuuttaa välillä silmiä ja tehdä vähän "isompaa". Ennen lapsena huideltiin mäkeä alas naapurin isolla vesikelkalla. Ja mitä enemmän lapsia kyydissä, sen parempi.
Niinpä tuunasin koottavasta kelkasta Rauhaniemen lapsille vesikelkan. Aikomus oli kokeilla sitä oikein luonnossa, mutta ulkona on sen verran kylmä, etten viitsinyt lähteä palelluttamaan näppejäni. Pakko oli tehdä taas villahuivista vaatimaton lavastus kuvia varten.

Ulkona on pakkasta, joten pitihän myös Kiralle myssy saada. Villatakki on Kurjenpolven Virpin tekemä. Fannyn lapaset virkkasin kauan sitten. Kuvissa lapset kylmäharjoittelevat uuden kelkan kanssa.