maanantai 3. syyskuuta 2018

Yhä vaan...

Hei taas!

Kyllä se on kuulkaas niin, että kun into iskee, sitä pitää hyödyntää. Niin kuin tätä minineulomista. Minä siis nyt hyödynnän. Jatkan neulomista niin kauan, kuin tätä hurmosta riittää. Tiedän kokemuksesta, että ei tämä enempäänsä kestä. Tauko tulee ihan varmasti, jolloin saattaa meni tovi jos kaksikin, ennen kuin Vennen ja muut lankakaverinsa alkavat korissaan levottomasti kuiskia ja huomautella olemassaolostaan... Ei, en minä lopullisesti höpertynyt ole, mutta tuo Hannan ihana kirja sai kyllä aikaan sen, että meillä minipuikot kilisevät normaalia enemmän.

Yksi naurava lettipää on saanut omppumekon (vaikka päärynä onkin rekvisiittana) ja villasukat.  Lanka Vennen merinovillaa, puikot 1 mm. Silmukkaluku ja raglahiha Hannan kirjasta, muu kaikki omasta päästä sitä mukaa, kuin työ edistyi. Tykkään tuon helman elävyydestä. Painoin lopuksi kostean pyyhkeen läpi raudalla, jotta asettuisi nätisti.

Miksikähän tästä taustasta tuli näin tumma?




Olivatpahan aikamoisen väännön takana. Vasemmanpuoleisen tein ensin - ja sen huomaa. :)


6 kommenttia:

  1. Absolutely gorgeous! You have a talent that I admire very much!

    VastaaPoista
  2. Hi Jodi and thank you for your kind words and visiting in my dollhouse Rauhaniemi. :)

    VastaaPoista
  3. Hei Kristiina,
    Tämä asu on kaunis. Rakastan valitseman langan värejä ja mekon leikkaus on kaunista.
    Iso hali,
    Giac

    VastaaPoista
  4. Soma mekko ja niin taidokkaat villasukat!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Merja! Kyllä noissa sukissa olikin "vääntämistä", erityisesti kantapaissä. :)

    VastaaPoista