Aurinkoista sunnuntaita!

Kyllä on pitänyt kiirettä kaikella tapaa, joten enpä ole ehtinyt paneutua nukkekoti - ja mineilyasioihin oikein millään tavalla. Mies mursi olkapään luunsa, mutta onneksi ei tarvitse sentään leikata, kantoside ja kipulääkitys hoidoksi ja kontrolliröntgenit ja lopuksi fysioterapia. Ensimmäinen viikko on takana, ja "apukättäni" on tarvittu.  Suunta parempaan on jo huomattavissa.

Voi Hurauskadun talkkari! Tuhannet kiitokset vielä kerran ihanasta arvontapalkinnostasi! Kyllä! Kyllä se on tullut perille ja on tuossa näkyvillä  kaiken aikaa muistuttamassa, että laitan kuvan tänne. Tavarat viedään Rauhaniemeen tuota pikaa.

Paketista löytyi vaikka mitä: joulukoristeita, kello ja kolme kirjaa sekä söpö jouukortti. Kiitos!

Minullahan on ollut pitkään työn alla ikoni "Pyhän Hengen Vuodatus", jonka eräs luterilainen nunna tilasi minulta. Sovittiin, että jouluksi saisin  sen hänelle valmiiksi. Työ on aikamoisen iso, paljon pieniä yksityiskohtia, 22 karaatin lehtikultaa sädekehissä ym.ym, joten olen aika helpottunut, kun se on nyt valmis ja kuivumassa. Suojaöljy (pellavaöljy-vernissa) pitää vielä kuivumisen jälkeen levittää pinnalle ja antaa vielä kuivua. Lopuksi työ siunataan kirkossa, ja sen jälkeen se onkin valmis luovutettavaksi. 

Lainaan vielä lyhyesti "pari" sanaa ikoneista ja niiden tehtävästä ortodoksi.net -sivustolta: "Ikonit ilmaisevat ortodoksisen kirkon oppia kuvan keinoin. Niitä pidetään yhtä tärkeinä kuin evankeliumitekstejä. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt. Aiheet periytyvät varhaiskirkon ajoilta, vanhimmat liki kahden tuhannen vuoden takaa.
Ikonin tärkeä tehtävä on auttaa keskittymään rukoukseen. Ikoneja ei palvota, mutta niitä kunnioitetaan niihin kuvattujen pyhien takia. Ikoneja käytetään sekä kirkoissa että kodeissa."

Maalasin ikonin perinteisesti pohjustetulle puulle temperatekniikalla, väripigmenttien emulsiona on kananmunan keltuainen sekoitettuna kuivaan valkoviiniin.Tämäkin ikoni, samoin kuin kaikki ortodoksiset ikonit, ovat täynnä symboliikkaa. Ikonit Ikonin koko 24,3 x 28,4 cm.

Iloista ja valoista joulun odotusta teille kaikille!

-Kristiina

Lemmikkejä vai siankärsämöitä?

 Hei kaikille!

Sain jonkun nukkekotiblogista vinkin, että kukkia voi värjätä imeyttämällä. Tiedättehän ne valtavan suuret, siniset ruusut, joita kukkakaupat myyvät, niihikin kuulemma on väri saatu imeyttämällä.
Sitähän piti tietysti kokeilla, kuinka värjäys toimisi niittykukkien kanssa. Syksyn viimeisiä siankärsämöitä oli vielä paljon jäljellä, ja nehän kokonsa puolesta soveltuvat nukkekodin kaunistukseksi oikein mainiosti.

Ostin ruokakaupasta elintarvikevärejä, punaista, sininstä ja keltaista. Loraus niitä muutamaan pikariin, liraus vettä ja kukat joukkoon. Aika äkkiä valkoiset alkoivat sinistyä, ja pikkuhiljaa osa muuttui tummemmaksi. Olin aivan ihastuksissani, että tuommoinen ihme tapahtui. Punainen ja keltinen väri ei jostakin syystä kuitenkaan onnistunut. Onkohan muilla samoja kokemuksia?

Seuraavana päivänä tien penkalta löytyi vielä vaaleanpunainen, niin ikään siankärsämö. Tökkäsin sen siniseen veteen ja toivoin varovaisesti hiljaisessa mielessäni jotain violettiin vivahtavaa... Ja hups! Simsala bim! Onnistui! Että tämmöinenkin ihme!

Minulla on nyt pimeässä kaapin sopukassa kuivumassa muutama nippu, joista toivoisin saavani Rauhaniemeen nättejä kukkapuketteja. Nähtäväksi jää. Tosi kivaa ja mielenkiintoista puuhaa joka tapauksessa. Suosittelen kokeilemaan. Aion muuten käydä kukkakaupassa tai torilla katsomassa, josko sieltä löytyisi jotain pientä, valkoista kukkaa värikokeiluja varten.

Tuossa alimmaisessa nipussa vaaleanpunaiset kukat ovat imaisseet sinistä väriä.

Historiaa

Lokakuinen iltatervehdys teille kaikille!

Poimin vanhasta Vuodatuksen blogistani oheisen postauksen. Haluan, ettei tähän aarteeseeni liittyvä historia unohtuisi  vanhan blogini uumeniin etenkin, kun rakas äitini siirtyi 22.12.2018 tästä ajasta ikuisuuteen.

8.7.2008

ERÄÄN HOPEASORMUSTIMEN TARINA

Sain äidiltäni vanhan, hopeisen, erittäin kauniin sormustimen, jonka juuret johtavat Sortavalan maalaiskuntaan ennen talvisotaa. Siellä vaikutti korkeasti kunnioitettu kunnan kätilö, neiti Kettunen, jolle äitini nuorena tyttönä, 15-16- vuotiaana,  oli  tehnyt kauniin korurasian. Tästä ilahtuneena neiti Kettunen oli antanut äidilleni joululahjaksi tämän ihastuttavan hopeasormustimen. Kuin ihmeen kaupalla se on seurannut äitiäni kaikki nämä vuodet, ja nyt se on minulla. Se on niin kaunis, etten raski sitä käyttää, vaan ajattelin laittaa sen esille Rauhaniemeen, kun on kooltaankin niin sopiva.

Tässä pari kuvaa. Hopeamerkit ovat sormustimen pohjassa sisäpuolella. 

Kirjoneule - minikoosssa tietysti

Mukavaa maanantaita!

Kun näin tämän mallin Hanna Merosen kirjassa, ajattelin: tuohon en pysty. Tässä tämä nyt kuitenkin on. Pystyin sittenkin! Kaikkia värejä en orjallisesti noudattanut, kun niitä ei lankavarastostani löytynyt. Täytyi käyttää niitä sävyjä, joita löytyi. Tuo joutsenmalli on minusta niin kaunis. Valitsin taivaan yläosaan liian vaalean sinisen, joten joutsenten päät eivät erotu tarpeeksi hyvin. Helmaosaan käytin mallista poiketen hieman eri sävyjä, mitä Hannalla mallissaan on. Hihat ne vasta vääntöä olivatkin. Työtä hankaloitti lukuisten langanpätkien sekasotku, jotka piti neulonnan ajaksi työntää ahtaaseen hihaan. Lopuksi vielä työn viimeistely  vei oman aikansa, joten työtä tässä pienessä neuleessa todella oli. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.

 Lankana merinovilla, puikot 1 mm

 Mikä sotku!!!

Vanhaa materiaalia

Hei!

Tarkoitus on vähitellen siirtää vanhasta Vuodatuksen blogistani kuvia ja valikoiden vähän tekstiäkin tänne, jotta kaikki olisi saman "katon" alla. Vuodatushan tuhosi runsaasti ihmisten kuvamateriaalia ongelmiensa vuoksi, mikä oli varsin harmittavaista. Siksi minäki siirryin Bloggeriin.
Eli Rauhaniemen elämää ja rakentelua matkan varrelta vuodesta 2007 lähtien. Kovin on hitaasti tämä projekti edistynyt, mutta se ei minua haittaa. Niin saa ollakin. Välillä on pitkiäkin taukoja, sitten taas  tullaan takaisin ja rysäytetään kunnolla jälleen jotain uutta ja kivaa. Yleensä, kun täällä on hiljaista, ikonimaalauskausi on meneillään.

7.12.2007
Nyt on sininen kristallikruunu ruokasalin katossa toistamiseen. Laitoin siihen ensin yhden kynttilälampun sisään, mutta tuntui vähän liian hailakalta valolta. Emman innoittamana otin kruunun irti ja laitoin sisään vielä toisen samanlaisen kynttilälampun.  Ensin tietysti kokeilin, että se toimii. Ei syttynyt valoa ennen kuin  sitä johtoa vähän heiluttelin. Laitoin sen siis toiseksi valolähteeksi kruunuun siinä uskossa, että se toimisi  kuitenkin. Pitkän ja kovan uurastuksen jälkeen jännityksellä sytytin valot. Suureksi harmikseni reistaileva kynttilälamppu ei palanut. Kyllä harmitti, ja päätin, etten enää irrota toista kertaa kruunua katosta. Siinäpä saa nyt olla yhdellä valolla. Täytyy laittaa lisävaloja muulla tavalla. Minulla on ollut noiden kynttilälamppujen kanssa tosi huono onni. Opin nyt, että aina kannattaa testata valot heti, kun on ne ostanut. Tässä muutama kuva. Tämä kruunu on tehty aidoista kristalleista, paitsi nuo sininet tikarihelmet ovat lasia. Kauniistihan nuo kristallit heijastavat sateenkaaren värejä seinälle.

  

Vielä kuva vähän tyhjyyttään ammottavasta ruokasalista. Yritän siitä tehdä tähän hätään jouluhuonetta haalimalla kasaan sekalaista huonekalua, mitä nyt minulta tällä hetkellä löytyy. Vähän kolkkoahan tuolla on, kun seinät ammottavat tyhjyyttään, mutta kyllä tähän silti on jotain jouluntaikaa syntynyt, kun pikku-Esteriä noin hyvin nukuttaa hämyisessä huuoneessa. ..


EDIT: Nyt menivät lapsoset sekaisin. Ei siellä Ester nukkua nössöta, vaan pikku-Sofia.

Annan neulehaalari

Hei taas!

Sain serkultani Helenalta hänen itsensä värjäämää lankaa, josta kokeilin neuloa jotain jollekin nukelle. Yleensä se on niin, että se mitä teen, päätyy aina jollekin muulle Rauhaniemen lapsista, kuin sille, jolle ajattelin neuletta alunperin. No, sillähän ei ole väliä, pääasia, että on kivan näköinen ja sopiva kantajalleen. Tästä langasta Helena ei osannut sanoa, mitä materiaalia se on. Vähän uumoilin, liekö puuvillaa, mutta jotenkin lanka oli sen verran "nahkeaa" kutoa, ettei se taida sitä olla. Oli miten oli, haalari siitä tuli Annalle. Yläosa on taas Hannan ohjeen mukaan, mutta housuosan tein nuken omien mittojen ja silmukkamäärien mukaan. Tässä on minusta kiva tuo raitakuvio, kun se ei ole säännöllinen. Nukke on Taru Astikaisen, kokonaaan posliinia. Hiukset olen itse tuunannut aikoinaan; tarvitsevat näköjään taas siistimistä. Lapsen pömppövatsa pääsee haalarissa oikein luontevasti ja söpösti esille, eikö? :)

Yhä vaan...

Hei taas!

Kyllä se on kuulkaas niin, että kun into iskee, sitä pitää hyödyntää. Niin kuin tätä minineulomista. Minä siis nyt hyödynnän. Jatkan neulomista niin kauan, kuin tätä hurmosta riittää. Tiedän kokemuksesta, että ei tämä enempäänsä kestä. Tauko tulee ihan varmasti, jolloin saattaa meni tovi jos kaksikin, ennen kuin Vennen ja muut lankakaverinsa alkavat korissaan levottomasti kuiskia ja huomautella olemassaolostaan... Ei, en minä lopullisesti höpertynyt ole, mutta tuo Hannan ihana kirja sai kyllä aikaan sen, että meillä minipuikot kilisevät normaalia enemmän.

Yksi naurava lettipää on saanut omppumekon (vaikka päärynä onkin rekvisiittana) ja villasukat.  Lanka Vennen merinovillaa, puikot 1 mm. Silmukkaluku ja raglahiha Hannan kirjasta, muu kaikki omasta päästä sitä mukaa, kuin työ edistyi. Tykkään tuon helman elävyydestä. Painoin lopuksi kostean pyyhkeen läpi raudalla, jotta asettuisi nätisti.

Miksikähän tästä taustasta tuli näin tumma?

Olivatpahan aikamoisen väännön takana. Vasemmanpuoleisen tein ensin - ja sen huomaa. :)

Merinovillaa

Hei taas!

Puuvillaisille "villahousuille" piti tietysti neuloa kaveriksi pusero. Vennen merinovillalangat ovat aivan ihania neuloa. Tykkään paljon enemmän niistä, kuin puuvillasta, joka ovat aika luiraketta  työstää. Värit molemmissa ovat varsin herkullisia.

Kuten postauksista ilmenee, minulla on nyt neulontamoodi päällä. Talvi tekee tuloaan, joten hyvä niin, koska Rauhaniemen lettipäille ja vähän isommillekin on saatava lämmintä ylle. Huomio kiinnittyy Kiran paljaisiin varpaisiin. Olen minisukkia neulonut pari vuotta sitten, mutta jotenkin hirvittää alkaa NIIN pientä neulomaan.

Minineulonnan lumoissa

Hannan neulontakirja on niin mahdottoman innostava, että kaikkea tekisi mieli kokeilla yhtääaikaa, eikä muuta, näitä arkisia ihmisten tavallisia asioita, tekisi mieli tehdäkään. Mutta minkäs teet, pakkohan on tyytyä siihen, että muutkin hommat on hoidettava.

Rauhaniemen pikku-Kiralle valmistui liivi. Piti tulla takki. Tässä on sivumennen mainittava, että mieleeni väkisinkin tuli vanha kansansatu "Hiiri kissalle räätälinä". Tunnetteko sen? Siinä hiiren  piti tehdä kissalle ensin takki, mutta  ei tullut takkia. Monen vaiheen jälkeen lopulta tuli vain tuluskukkaro! No, minä sain sentään tehtyä liivit. Hihoja en jatkanut, koska päättelin hiha-aukot liian tiukoiksi. Lisäksi huomaan, että Vennen villalangalla ja 1 mm:n puikoilla ja Hannan silmukkamäärillä kudon ilmeisesti liian tiukkaa, koska ainakin puserosta tuli aika "knafti". Teinitytön villahousut tein aika löysää neuletta, joten niistä tuli mielestäni tosi kivat, ei liian tiukat.

Täällä ollaan taas!

Hannalta on ilmestynyt aivan oivallinen kirja, "Pienenpieniä käsitöitä". Tällaista olen kaivannut pitkään, ja nyt se on komeillut pöydälläni runsaan viikon. Muutamia Vennen puuvillalankoja vanhastaan löytyi varastostani, joten pääsin heti kokeilemaan. Samantien ostin lankoja lisää, ja nyt on jo jotain pientä syntynytkin. Tykkään Hannan ohjeista. Ne ovat ainakin tähän mennessä olleet  tosi selkeitä, ja lopputulos istuu nuken päällä erittäin kauniisti ja luontevasti.  Vaatteet ovat pehmeitä ja niitä on helppo pukea ja riisua. Kiitos Hanna, kun teit tämän kirjan!

Ensimmäiset neulekokeilut olivat irtohihat liukuvärjätystä puuvillalangasta sekä yksivärinen pusero. Molemmat olin ajatellut Vennylle, mutta ne päätyivätkin Effalle, samoin  Vennyn hame, jonka olen kutonut pari vuotta sitten.

 Teini-ikäisellä Vennyllä on Hannan ohjeiden mukaan tehty pusero, irtohihat ja villahousut. Puserolanka on Vennen merinovillaa, irtohihat ja villahousut saman valmistajan  puuvillalankaa. Puikot 1mm.

Venny on vartaloltaan hyvin hoikka, joten ilahduttavaa oli huomata, kuinka hyvin vaatteet istuvat hänen päällään. Kaikki neuleet olen tehnyt 1 mm:n puikoilla.

Vennyllä on hyvin kaunis selkä, mutta Effa ei hyväksy liian avonaista vaatetusta nuorella tytöllä. Napit siis enää puuttuvat. Sen sijaan kampaajalle on ilmiselvästi asiaa.

Effa-äidin pusero on Vennen puuvillalankaa, irtohihat liukuvärjättyä puuvillaa. Hame on kudottu muistaakseni helmilangasta, ja siitä tuli aivan liian paksu ja tönkkö. Tarkoitus on vähitellen vaatettaa kaikki lapsetkin ainakin osittain uusilla neuleilla.