Lisää minineulontaa

Tämä minikäsitöiden innostus tulee puuskittain. Ja onhan tämä vastapainoa nikkaroimiselle. Serrkkuni on myös innokas miniatyristi, joten tämä harrastus on hyvinkin tarttuvaa sorttia. Siinä innostamme toinen toisiamme, ja se on aivan mahtavaa. Jaamme keskenämme ideoita, onnistumisia ja epäonnistumisia. 

Minulla oli rakentelussa ja blogin päivityksissä muutaman vuoden tauko. Nyt on taas mukavaa puuhastella tämänkin harrastuksen parissa. Ja on myös kiva nähdä, että täällä on paljon jäljellä vielä vanhoja tuttuja mineilijöita. Ja uusia tulee koko ajan lisää. Tämä on harrastus, joka koukuttaa.

 

Neuleita lasten huoneessa. Korituoli itse tekemäni, samoin kirjat, jakkara, matto ja vaatteet.

Kaikki, myös alla olevat on neulottu 1 mm:n puikoilla Vennen villalangasta.

Historian päivitystä ja minineulontaa

Hei!

Olen kamerakuvista vuosien varreelta etsinyt sopivia otoksia elävöittämään niitä postauksia, joista Vuodatus kadotti aikoinaan kuvat taivaan tuuliin. Osan olen valitettavasti kamerastani poistanut, mutta jotain on vielä jäljellä. Niitä yritän nyt ympätä sopiviin teksteihin.

Innostuin serkkuni kanssa neulomaan nukkekotiemme naisväelle hartiahuiveja, kaulaliinoja, damaskit ym. talvivaatetta sekä sisustustyynyjä. Näitä on niin kiva tehdä, kun valmistuvat suht' nopeasti. Laitan kohta kuvaa. Hetkinen... pitää tässä kesken kaiken rientää muualle, mutta palaan kohta... No niin, täällä taas. Eli laitan pari kuvaa minineulonnasta. Ohjeet olen ottanut Hanna Merosen Pienenpieniä käsitöitä -kirjasta. Ylimmäinen on Vennen puuvillalangassta 1mm:n puikoilla. Lila huivi Vennen merinovillasta samoikka puikoilla.

Ylimmäiset, huivi ja pipo menevät Espooseen Katjan nukkekodin asukkaille, kahdelle neidille,  jotka kuulemma makaavat talonsa ullakolla ilman rihman kiertämää. 

Tyynyt Vennen merinovillasta.

 Vähän nikkarityyliä lisää...

Lisäsin koristelistoja ynnä pieniä yksityiskohtia vähän sinne ja tänne. Inspiraation lähteitä ovat kotikaupungissani Turussa erityisesti Ruissalon pitsihuvilat ja keskustan kaupunginosa Port Arthur eli "Portsa". Talo alkaa pikku hiljaa näyttää sellaiselta, kuin haluan se olevan. Jotain ihan pientä säätöä ehkä vielä, tai sitten ei...

Lumisadetta odotellessa...

Ulkona on pimeää, sateista ja harmaata. On syksy. Suurimman osa ruskalehdistä ovat tuulet temmanneet kouriinsa. Fanny katselee ulos ikkunasta ja unelmoi. Lumesta. Lumituiskuja odotellessa leikattiin paperista lumihiutaleita ja laitettiin ikkunoihin. Kyllä se jo vähän luo tunnelmaa...

 

                                               

Lumikiteitä paperista, joukossa yksi virkattu (vasen yläikkunaruutu).

 

Fanny ikkunassa

 

 

Tunnelmointia...

Laitan pari kuvaa Rauhaniemen ruokasalista. Lisää löytyy kohdasta "Ruokasali - Dining room". Syksyn tullen Rauhaniemessä nautitaan illan rauhasta ja "sinisestä hetkestä" juuri ennen pimeän tuloa...

Lasten kamarin remonttia

Puulattia maalattu valkoisella akryylimaalilla, samoin jalka- ja kattolistat.

Hylly, lettipäinen nukke ja herätyskello tehty itse. Vihreä, huovutettu nalle on lahja Hanna Leijonalta.

Matto itse kirjailtu, samoin musta tyyny, korituoli ja sänkyjen petivaatteet, jotka eivät tässä kuvassa edes kunnolla näy. Pahoittelen kännykällä otettujen kuvien vaatimatonta tasoa.

 Täällä ollaan taas!

Iloista syksyä 2021 kaikille! Paljon on  sattunut vuosien varrella, niin iloisia asioita, kuin surujakin, aivan kuten meidän ihmisten elämässäkin yleensä tapahtuu. Nukketaloissa asuvilla on sentään ainainen sunnuntai. 

Vaikka aikaa, vuosiakin, saattaa vierähtää, ettei Rauhaniemessä mitään tapahdu, ei se tarkoita sitä, että olisin sen jättänyt oman onnensa nojaan. Rakentelen sitä edelleen eläkepäivieni ratoksi, aina silloin, kuin innostus ja inspiraatio iskevät.

Uusin työvaihe talossa on ollut julkisivusaneeraus. Kauan se olikin odottanut ehostusta, joten olen sitä maalannut ja listoittanut, laittanut savupiiput paikoilleen jne. Talo oli alkujaan sellainen englantilaistyyppinen (sieltä sen aikoinaan ostinkin talopakettina), ja halusin siihen enemmän vanhaa pohjoismaista, nikkarityyppistä ulkonäköä - sen, minkä siihen ylipäätään nyt pystyin tekemään.  Kuvat kertovat enemmän.

Talo julkisivusaneerauksen jälkeen. Kuva on puhelimella otettu, joten kaikki koristelistat eivät näy selvästi. Vasemmanpuoleinen savupiippu on edellisen koiramme "herkuttelun" jäljiltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisäänkäynti. Kaari-ikkunassa lasiväreillä maalatut "ikkunaruudut".

 

Aurinkoista sunnuntaita!

Kyllä on pitänyt kiirettä kaikella tapaa, joten enpä ole ehtinyt paneutua nukkekoti - ja mineilyasioihin oikein millään tavalla. Mies mursi olkapään luunsa, mutta onneksi ei tarvitse sentään leikata, kantoside ja kipulääkitys hoidoksi ja kontrolliröntgenit ja lopuksi fysioterapia. Ensimmäinen viikko on takana, ja "apukättäni" on tarvittu.  Suunta parempaan on jo huomattavissa.

Voi Hurauskadun talkkari! Tuhannet kiitokset vielä kerran ihanasta arvontapalkinnostasi! Kyllä! Kyllä se on tullut perille ja on tuossa näkyvillä  kaiken aikaa muistuttamassa, että laitan kuvan tänne. Tavarat viedään Rauhaniemeen tuota pikaa.

Paketista löytyi vaikka mitä: joulukoristeita, kello ja kolme kirjaa sekä söpö jouukortti. Kiitos!

Minullahan on ollut pitkään työn alla ikoni "Pyhän Hengen Vuodatus", jonka eräs luterilainen nunna tilasi minulta. Sovittiin, että jouluksi saisin  sen hänelle valmiiksi. Työ on aikamoisen iso, paljon pieniä yksityiskohtia, 22 karaatin lehtikultaa sädekehissä ym.ym, joten olen aika helpottunut, kun se on nyt valmis ja kuivumassa. Suojaöljy (pellavaöljy-vernissa) pitää vielä kuivumisen jälkeen levittää pinnalle ja antaa vielä kuivua. Lopuksi työ siunataan kirkossa, ja sen jälkeen se onkin valmis luovutettavaksi. 

Lainaan vielä lyhyesti "pari" sanaa ikoneista ja niiden tehtävästä ortodoksi.net -sivustolta: "Ikonit ilmaisevat ortodoksisen kirkon oppia kuvan keinoin. Niitä pidetään yhtä tärkeinä kuin evankeliumitekstejä. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt. Aiheet periytyvät varhaiskirkon ajoilta, vanhimmat liki kahden tuhannen vuoden takaa.
Ikonin tärkeä tehtävä on auttaa keskittymään rukoukseen. Ikoneja ei palvota, mutta niitä kunnioitetaan niihin kuvattujen pyhien takia. Ikoneja käytetään sekä kirkoissa että kodeissa."

Maalasin ikonin perinteisesti pohjustetulle puulle temperatekniikalla, väripigmenttien emulsiona on kananmunan keltuainen sekoitettuna kuivaan valkoviiniin.Tämäkin ikoni, samoin kuin kaikki ortodoksiset ikonit, ovat täynnä symboliikkaa. Ikonit Ikonin koko 24,3 x 28,4 cm.

Iloista ja valoista joulun odotusta teille kaikille!

-Kristiina