Terveiset kirjansitomosta!

Rauhaniemessä (kuten meillä ihmiskodissakin) rakastetaan kirjoja, ja niitä luetaan paljon. Niitä keräillään, ja välillä  viedään antikvariaattiin, jotta saadaan tilaa uusille kirjoille. Joitakin teoksia  luetaan monta kertaa. Niistä ei luovuta. Ne ovat aarteita.

Olen vaihteeksi tutustunt minikirjojen "sidontaan".  Homma alkoi oikeastaan Tammen Kultaisista Kirjoista. Niitä meillä luettiin ahkerasti, ja nyt ne ovat tyttäreni perheessä. Väinölän Marialla on helppo ohje kirjassaan (nyt en muista, missä niistä - kirja on työhuoneella tuossa piharakennuksessa), joten tein niistä muutaman. Omia suosikkejani ovat muun muassa "Minä ja Nukke" ja "Pikku Äiti".
Muutaman kirjankannen jätin siltä varalta, että innostuisin kokeilemaan ihan oikeita sivuja kuvineen.

Sitten hieman klassikoista...

Sehän on selvää, että tässä(kin) puuhassa nälkä kasvaa syödessä. Muutama vuosi sitten meillä oli Turun nukkekotikerhossa yhtenä teemana kirjat. Minulla oli siihen aikaan sellainen elämäntilanne, etten täysipainoisesti ehtinyt osallistua kerhon kokoontumisiin. Hankin kuitenkin Larissalta muutaman kirjakitin, joita innostuin vasta nyt kokeilemaan (olivat uohtuneet laatikon pohjalle - anteeksi, Larissa!). Varsinaisia ohjeita minulla ei ollut, joten piti ottaa malliksi oikea kirja ja antaumuksella  miettiä, miten tämä homma nyt oikein menee. Sivunumeroiden logiikkaa pani hetkeksi huulen ymmyrkäiseksi, kunnes välähti! Tuli HEUREKA: että näin! Muutamissa muissakin kohdissa olin aluksi  niin sanotusti "ulkona" kuin lintulauta... Kyllä minä tuota Alcottin "Pikku Naisia" aika kauan väkersin.
Tässä muutama kuva lopputuloksesta, johon olen kovasti tyytyväinen. Kirja kuuluu klassikoihin, ja luen sen vielä aikuisenakin aina kesäisin. Ja tämä minikirjaversio on mielestäni syötävän söpö!
                

Louisa  Mary Alcott: Little Women (Pikku Naisia)

Pienen kokonsa vuoksi tähän mainioon klassikkoon on mahtunut liikuttavasti vain kaksi ensimmäistä lukua.

Eivätkä nämä ihanuudet tähän lopu. Älkää luulkokaan! Kun on alkuun päästy ja alkuvaikeudet voitettu, työkin sujuu jo helpommin. Ei tarvitse joka käänteessä miettiä, mitä seuraavaksi. Tein vielä yhden lasktenkirjaklassikon, miniversion iki-ihanasta satukirjasta "Kultakutri ja Kolme Karhua". Laitan mukaan myös muutaman kuvan eri työvaiheista.

Tykästyin myös näiden pikkukirjojen koristeellisiin sisäkansiin.

Kirja on myös kauniisti kuvitettu.

Kultakutri karhuineen ei ole hirviön kidassa, vaan "painossa".

Robert Southey: Goldilocks and the Three Bears (Kultakutri ja Kolme Karhua)

Minusta tämä on kuin koru. Taidanpa tehdä toisen, kaulaan ripustettavan version.