Historiaa 2007-2012

Nukkekoti Rauhaniemen elämää ennen Bloggeria

 

 

Apteekkari Edward Tiger, vaimonsa Eufrosyne ja tyttäret Anna ja Esteri

 

Tarkoitus on siirtää Vuodatuksen blogistani tänne vanhaa materiaalia teksteineen ja kuvineen, mitä siellä on jäljellä. Vuodatuksessa tuli sähkökatkos, jolloin lukuisten bloggareidenvanhempaa kuvamateriaalia katosi taivaan tuuliin. Niin minunkin, eikä niitä koskaan saa takaisin, ellei omalta kameraltani  jotain löytyisi. Elän toivossa, että jotain edes...22.3.2009 saakka teksteistä puuttuvat ne kadonneet kuvat. Sen jälkeiset tekstit kuvineen ovat tallella.

keskiviikko, 8. elokuu 2012

Kyllä harmittaa!

Voi kauhistus!  Kävin tänään pitkästä aikaa tutkailemassa Rauhaniemen blogia - ja mitä näinkään! Iso määrä kuvistani oli kadonnut taivahan tuuliin. Vuodatuksella oli kuulemma ollut sähkökatkos, jonka vuoksi kuvia oli blogeista hävinnyt ikuisiksi ajoiksi. Jos olisin ollut viisas, olisin ottanut tästä varmuuskopion, mutta enpä sitten "ehtinyt"... Syyttää tässä saan siis itseäni (*huokaus*). Harmittaa ihan hirveästi.  En tiedä, viitsinkö alkaa kaivaa puuttuvia kuvia - maksaneeko tuo vaivan? 

Joillakin teistä on käytössä Blogger (osa entisiä Vuodatuksen käyttäjiä). Kuinka tuo "bloggeri" on toiminut? Oletteko olleet tyytyväisiä? Siinä ilmeisesti kuvat täytyy linkittää jonnekin muualle, kuin itse blogin kuva-arkistoon. Muistan ainakin Kurjenpolven Virpin, joka siirsi bloginsa Vuodatuksesta Bloggeriin. Virpi hoi, jos luet tätä, niin kerropa, oletko ollut siirtoon tyytyväinen. Onko se hankala/helppo verrattuna Vuodatukseen? Kurjenpolvi-blogin  ulkoasu ainakin on sellainen, jota minäkin voisin kokeilla ( siis tuo yläkuva, jossa on monta pientä kuvaa).

Rauhaniemessä olen sen verran näprännyt, että jotain voin sanoa tehneeni. Ei kuitenkaan vielä mitään sellaista, josta olisi tänne dokumentoitavaa. Kyllä se talo tuossa silmien edessä on muistuttamassa itsestään... Ja tänään muuten ostin Marian upean nukkekotikirjan. Siitä sitä saakin uutta intoa. Aivan IHANA kirja! Mukavaa loppukesää kaikille! Hyvin täällä voidaan. Laiskuus vain tuppaa vaivaamaan. :o)

maanantai, 13. joulukuu 2010

Wanted - Etsintäkuulutus Leipämäen Muorista

Tänään kolahti postiluukusta varsinainen jouluyllätys, jonka lähettäjäksi oli merkitty "Leipämäen Muori". Postileimana näytti olevan Helsinki. Sekosin täydellisesti ilosta, sillä omat nukkekotikontaktini ovat olleet viime kuukausina varsin vaatimattomia aikaa vievän ikonimaalausvaiheeni vuoksi. Siksipä pidän itsestään selvänä, että blogissanikin vallitsee varsin hiljainen vaihe. Aika-ajoin käyn uteliaisuuttani silmäilemässä eri sivustoilla, mitä kukanenkin on joulukalenterista saanut. Pistää ihan huokaisemaan, kun en itse ole ehtinyt joulukalenteriin mukaan pariin vuoteen.

Tämä saamani paketti sisälsi uskomattoman hienosti tehtyjä ruokia: oli kalaa useampaa sorttia, pari pihviä,  makkaraa, kahdenlaista kaakkua, ym. Kuva puhukoon puolestaan. Ruoat oli kääritty suloisen pehmoiseen mattoon, joka varmasti löytää paikkansa Rauhaniemessä. Kyseinen  "Leipämäen Muori" laittoi vielä hyvän joulun toivotukset allekirjoituksella "Raili".

Raili, olen yrittänyt jäljittää sinua, mutta huonolla tuloksella. "Leipämäen Muoria" ei löydy googlettamalla, ja Raili-nimisiä on eri listoilla useampia. Missä ja kuka Raili sinä siis olet? Kerro, sillä haluaisin niin mielelläni tietää. Olet tuonut minulle suuren jouluilon, ja ihanan yllätyksen kaiken tämän minihiljaiselon keskelle. En kuuna päivänä uskonut minua enää hirveästi monen muistavan. Haluaisin ilahduttaa sinua myös pienellä vastalahjalla, kunhan saan sen valmiiksi. Lämmin ja sydämellinen kiitos sinulle! Olet varsinainen jouluilon lähettiläs!

maanantai, 6. joulukuu 2010

Ensimmäinen joulutervehdys ja ikonimaalausta

Posti toi iloisen yllätyksen pari päivää sitten. Tigerin perhe sai tänä vuonna ensimmäisen joulutervehdyksensä Nasulta. Kiitos, kiitos Nasu suloisesta, pikkuruisesta kortista!  Hyvää ja rauhallista joulua myös sinulle ja nukkekotisi asukkaille. Samoin Rauhaniemen väki toivottaa iloista joulun odotusta kaikille blogini lukijoille!

Tässä Anna ja Ester ihastelevat Nasulta tullutta korttia. Otin myös pari lähikuvaaa siitä. On se niin söpö, vai mitä sanotte!!

Sitten pieni puolustuspuhe:

Olen kuulemma saanut leikkimielisiä tukistuksia siitä, että edellisestä postauksesta on kulunut turhan pitkä aika (taisipa olla maaliskuussa). Onhan tämä tietysti imartelevaa korville! :) En minä kuitenkaan ihan laiskana ole ollut. Jotain miniä on kyllä valmistunut, mutta kuvia en ole aktiivisesti ottanut. Syy Rauhaniemen hiljaiseloon on se, että tämän kirjoittajalla on menossa ikonimaalausvaihe. Nämä molemmat harrastukseni ovat sellaisia, ettei niitä oikein rinnakkain aina voi viedä. Kumpikin vaatii pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja pitkää pinnaa :0) . Eli en minä Rauhaniemen rakentamista ja puuhastelua sen parissa ole lopettanut.

Laitan tähän vielä kuvan vuonna 2004 maalaamastani Tihvinän Jumalanäidin ikonista. Sen välityksellä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulunalusaikaa.

tiistai, 30. maaliskuu 2010

Edward Tigerin hiukset

Pitkään sai apteekkari istua parturissa, ennen kuin hän hyväksyi kampauksensa (kuka sanoo, etteivät miehet ole turhamaisia...). Sieltä täältä piti leikata, mutta liian lyhyt ei saanut olla. Väänsin hiuksia grillitikkupalasten ympärille, jotta kuontalosta tulisi taipuisampi. Lopuksi vielä meidän ihmisten hoitoainetta kevyt silaus, ja siinä se on. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Minusta hän on kovasti karismaattinen ja arvovaltaisen näköinen, kuten apteekkarin tuleekin olla.

Tässä muutama kuva herrasta koko komeudessaan.  Eka kuva on siitä, mistä aloitin. Lopuissa hän sitten seisoskeleekin tyytyväisenä piippu kädessään.

P.S. Unohdin kertoa, että posliininukke on Taru Astikaisen tekemä, ja mallina on ollut eversti Brandon Jane Astenin filmatisoinnista "Järki ja tunteet".

Apothecary Edward Tiger's new hair made by me. I think he is quite handsome! A Finnish doll artist Taru Astikainen has made this doll according to Colonel Brandon (Jane Astin: "Sense and Sensibility").

Tästä lähdettiin liikkeelle...

...ja tähän päädyttiin

sunnuntai, 28. maaliskuu 2010

Turun miniatyristit kokoontuivat

Nyt on maaliskuun viimeinen sunnuntai, ja nukkekotiharrastajat kokoontuivat taas yhteen. Tällä kertaa teemana oli herätyskellojen teko. Maailma on täynnä erilaisia vekkareita, suuria ja pieniä. Innoituksen lähteenä toimi Marian tekemä minikello; ohjeet olivat Britan kehittelemät. Häneltä saimme myös oivallisia meltallipullonkorkkeja, jotka toimivat kellojen runkoina. Kellotaulujen lasit puolestaan ovat tekosilmien osia.

Tässä valmiit herätyskellot; kellotaulut ovat halkaisijaltaan noin 1 cm. Oma vekkarini on edessä oleva vaaleanpunainen, joka aikanaan tulee Rauhaniemen pikkutyttöjen huoneeseen.

These tiny alarm clocks are made at our miniature club last Sunday. Mine  is that pink in front of. Diameter of this clock is 1 cm.

sunnuntai, 28. helmikuu 2010

Sillä aikaa, kun apteekkarin hiukset kuivuvat...

Tällä kertaa olen siirtynyt vaatturin/räätälin hommista hiussalongin pitäjäksi. Kehittelen parhaillaan apteekkari Tigerille kampausta, ja nyt on niin arkaluontoinen vaihe meneillään, etten millään saa häntä suostumaan kuvattavaksi. Selitykseksi - näin meidän kesken - voin paljastaa, että hänellä yksinkertaisesti on papiljotit päässä, joten siksi moinen ehdottomuus. Eihän se nyt sovi, miehisen miehen...

Sillä aikaa, kun hiukset kuivuvat, tein mielenkiintoisen kokeilun aiheesta "kuinka koirankarvat soveltuvat nuken hiuksiksi". Pitkän aikaa on ollut suunnitelmissa tehdä nukkekodin nukelle nukke, sellainen pienen pieni. Mitään rautalankaluurankoa en tehnyt, vaan muovailin suoraan massasta kropan ja pääksi pelkkä pallo (voisi olla vaikka mollamaija). Karvat soveltuvat mielestäni erinomaisesti hiusmateriaaliksi; oli  jopa helppo letittää.

Kuvassa lettipäänukke hyllyllä. Kasvot, sukat ja kengät maalasin akryylivärein, ja lopuksi vedin matan lakan suojaksi.

sunnuntai, 21. helmikuu 2010

Sitä sun tätä: Apteekkari Tigerin uusi puku, marmorointia ja koristemaalausta...

Apteekkari Tigerin tumma puku liiveineen on vihdoin valmis! Räätäli oli välillä komennettu muihin tehtäviin, joten kauan sai apteekkari pukuaan odottaa. Mutta kärsivällinen hän oli, sitä ei käy kieltäminen.

Pukukangas on tummansinistä, muistaakseeni puuvillan (vai oliko se pellavan) ja silkin sekoitusta, jonka sain mieheni sisarelta, Kaijalta. Apteekkari Tiger ja vaatturi lähettävätkin hänelle terveiset ja suuret, suuret kiitokset (Kaijalta on muuten myös apteekarskan silkkisamettinen pukukangas).  Liiviä varten jouduin ostamaan kankaan ihan kangaskaupasta, sillä varastoissani ei ollut sopivaa väriä. Tutkiskelin myös 1900-luvun alun miesten muotia, ja sieltä tulevat nuo leveät lahkeet.

Itse puvun teko kaavojen sovittelusta tumman kankaan ompeluvaiheeseen oli lievästi sanoen - haastava. Housut onnistuivat suitsait, mutta takin kaulus oli aivan mahdoton homma, eikä siitä lopultakaan oikei häävi tullut. Saa kuitenkin nyt olla; en enää jaksa sen kanssa. Liivit, vaikkei uskoisi, olivat kaikkein hankalimmat. Minulla oli kokeiltavina parit, kolmet kaavatkin, mutta homma ei vain sujunut. Lopulta tein lautasliinasta omat kaavat  suoraan nuken päälle, ja niillä viimein  onnistuin. Vaikka tuo takin kaulus vähän närästääkin, olen kuitenkin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Saumoista olen ommellut osan koneella, osan käsin, oikein hankaliin kohtiin käytin tipan liimaa.

Tässä muutama kuva, jossa E. Tiger näyttäytyy rohkeasti ilman hiuksia. Itse kuontalo lojuu "päänahan" kera tuossa pöydällä, ja siitä onkin tarkoitus loihtia apteekkarille kunnon kampaus. Se onkin sitten jo aivan toinen juttu, joten siitä myöhemmin.

Apothecary Edward Tiger has a new dress;  made by me. I had so many difficulties to work with it, but anyway I'm  satisfied with this issue.

Meillä oli kerhotapaaminen tammikuun viimeinen sunnuntai, jossa aiheina olivat marmorointi ja koristemaalaus. Valitettavasti kamera ei ollut mukana, joten nyt on nähtävillä vain nämä omat vaatimattomat tuotokseni. Marmorointi on aika jännää tehdä, ja helpostikin saa aikaan mukavannäköistä jälkeä.

Kokeilin tekniikkaa aluksi tällaiselle puupalalle:

Koristemaalasin myös tämän pienen vakkasen akryylivärein:

Marbling (test specimen) and  ornaments by me.

perjantai, 19. helmikuu 2010

Salainen ystävä -paketti

Postiluukusta tipahti taannoin salaperäisen näköinen kirjekuori, jonka lähettäjäksi oli merkittu "Ei niin salainen ystävä". Kuulun nykyään Nukkekotielämää-listalaisten kotoisaan joukkoon, ja sen yksi jäsen tiedusteli hienovaraisesti osoitettani, kun en ollut sitä hoksannut listalaisten tietoon antaa. Siksi arvasin, kuka tämä salainen ystävä oli;  yllätyksellisyyttä, iloa ja hyvää mieltä se ei silti tietenkään millään tavalla vähentänyt.

Kuoressa oli söpö omppukortti, jonka monenvärisistä omenan kuvista voi ottaa mallia, kun innostuu seuraavan kerran massailemaan omenoita. Teksti näkyy alhaalla kuvassa. Eikä siinä kaikki! Mukana oli myös pikkuruisen pieni, vihreä, huovutettu nalle hymy huulilla ja rusetti kaulassa! Hän on aivan uskomaton, niin hienosti tehty neulahuovutuksella, ja kuono ja suu ommeltu mahdottoman taitavasti. Ilme on hyvin myönteinen, ikään kuin hymyileväinen, ja pienen pienet helmet tuikkivat silminä. Nallukka on 2 cm pitkä, ja sen kaikki tassut LIIKKUVAT, samoin pää. Miten ihmeessä on mahdollista ylipäätään tehdä NOIN pientä ja noin täydellistä? Kuva ei kerro puoleksikaan totuutta siitä, miltä nalleroinen näyttää luonnossa.

No, moni varmasti alkaa arvata, kuka salainen ystäväni on. Sehän on tietysti Hanna! Kiitos, kiitos, Hanna tästä ihanasta yllätyksestä!! Olenhan minä tiennyt, että sinä olet taitava käsistäsi, ja hahmosi ovat viimeisen päälle tehtyjä, upeita, mutta en voi ymmärtää, että joku voi tehdä näin täydellistä näin pienessä mittakaavassa! Nallukka tulee luonnollisesti kuulumaan Rauhaniemen suuriin aarteisiin.

Tässä näytille pieni vihreä nalle:

 

Hannan tekemä pikkuruinen nalle leikkii nyt Rauhaniemessä. Kiitos Hanna!

I received a tiny, tiny, green teddy bear from my secret frend. This time I know, that she is Hanna! Thank you so so much!!

tiistai, 26. tammikuu 2010

Onnistuihan se!

Nyt on oma bannerikuva paikoillaan! Ja ihan itse laitoin! Jossakin vaiheessa voisi vielä taustaa vähän muokkailla...

Kuulumisista sen verran, että apteekkarin puku on takkia vaille valmis, joka sekin on jo loppusuoralla. Laitan kuvia, kunhan koko amperaati on valmis.

Jotta ei ihan tulisi tylsää teksiä, laitan tähän silmienne iloksi netistä löytämäni ihanaisen kuvan.

sunnuntai, 24. tammikuu 2010

Blogipohjan etsintää...

Etsiskelen parhaillaan uutta, sopivaa blogipohjaa, jota saisi itse vähän muokkailla omiin tarpeisiin sopivaksi. Paljon on kyllä tarjolla, mutta usein bannerikuvan koko on minusta turhan pieni, tai palstamäärä ei ole mieleinen. No, tässä on nyt aluksi ihan söötti pohja, mutta valitettavasti tätä ei saa muokata. Saattaapa olla, että tyttönen vaihtuukin hevosiin (sitä pohjaa kun on lupa muutella) siksi, kunnes saan vaihdettua hepat itse ottamaani kuvaan. Ehkä taustaväriäkin voisi muuttaa...hmmm...Homma ei käy kädenkäänteessä, vaan täytyypi hieman ensin testailla...

P.S. Yllä olevan tekstin jälkeen pohja on vaihtunut jo moneen kertaan :) Tämä nykyinen vaikuttaa aika harmooniselta. Vaikka kuva kaunis onkin, se täytyy jossakin vaiheessa vaihtaa (tätä pohjaa on lupa muokkailla).

torstai, 31. joulukuu 2009

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2010!

Rauhaniemen vieraat lienevät panneet merkille uuden sivupohjan, Photobucket kun nimittäin laittoi blogini täysin sekaisin. En viitsinyt ryhyä jälleen käymään heidän supportinsa kanssa kirjeenvaihtoa jo siksikin, ettei itselläni kyseistä sivupohjaa edes ollut, kuten he väittivät. Siksi vaihdoin vuodatuksen pohjan väliaikaiseksi. Olen tästä marmattanaut vähän siellä sun täällä,  joten nyt lupaan lopettaa tämän sortin kirjoittelun.

Innostuin ottamaan näin jälkikäteen muutaman kuvan Rauhaniemen joulukuusesta. Kameran (HP:n Photosmart M517) pattereista (onneksi ladattavat) vain loppuu virta muutaman kuvan jälkeen. Niin kävi nytkin, vaikka kuvasin vain 16 kuvaa justiinsa ladatuilla pattereilla. Luultavasti siksi niissä on rakeisuutta. Laitan kuitenkin tämän jouluisen otoksen, jonka myötä toivotan kaikille nukkekotiharrastajille

ONNELISTA UUTTA VUOTTA 2010! - HAPPY NEW YEAR 2010!

perjantai, 20. marraskuu 2009

JOULUISTA NÄPERTELYÄ JA VÄHÄN POSEERAUSTAKIN...

Doll's House Scenessä on kivoja, jouluaiheisia näpräysjuttuja, joita innostuin kokeilemaan. Sainpa aikaiseksi säilytyslaatikot joulutavaroile, postikorteille ja kuusen palloille. Lisäksi vielä pari paperikassia. Eli tämmöisiä... Tuo hassu "riepu" unohtui eteisen lattialle;  on tuleva keittiön salusiini.  :) Virpin innoittamana yritän kovasti saada keittiöön jonkinlaisia verhoja. Nähtäväksi jää, kuinka asia etenee, ja tuleeko koskaan valmista.

Kuusen palloja pensselöin akryylivärein.

Tytöt villiintyvät salaperäisistä joulukoristelaatikoista.

Mamman käskystä Anna, Ester ja Sofia malttavat sentään poseerata hetken erkkerissä. Anna ei saa silmiään irti himmelistä,

...ja Sofia jatkaa makoisia päiväuniaan.

Kun mamman silmä vältti, Anna kiipesi tuolille - josko sittenkin ylettyisi...

maanantai, 16. marraskuu 2009

JOULUA ODOTELLESSA...

Tuunasin lisää aikaisemmin tekemääni turhan "jykevää" joulukuusta. Haluan kuitenkin sen olevan suuri, tuuhea ja kattoon saakka ulottuva, kuten ne lapsuudssanikin olivat -  ja ovat sitä edelleenkin. Joulukuusi on ollut minulle aina hyvin tärkeä ja juhlava asia. Se valitaan suurella huolella, ja sen pitää olla JUSTIINSA parahiksi tuuhea alas saakka ja ulottua kattoon, ja sen koristeluun liittyy niin vanhoja kuin uusiakin perinteitä sekä omasta että mieheni lapsuudesta.

Tässä otos apteekkarin naisväestä ihailemassa kuusta, jonka Eino-renki on tuonut sisälle sulamaan. Lisää kuvia löytyy "Ruokasalista", oikealta.

Christmas tree (boubles later) made by me. You find more pictures by clicking the "Dining room" button on the right.

sunnuntai, 8. marraskuu 2009

LISÄÄ JOULUKUKKIA

Innostuin tekemään lisää näitä. Tässä vielä kaikki komeassa rivissä. Nuo tulppaanit ovat valmiita silkkikukkia, joista tein asetelmat; lehdet värkkäsin vihreästä paperinarusta.

More Christmas flowers made by me.

lauantai, 7. marraskuu 2009

JOULUKUKKIA

En ole juurikaan aikaisemmin minikukkasia värkännyt - jos ei oteta huomioon ruokasalin palmua. Innostuin Marian ohjeilla kokeilemaan paria joulutähteä, ja tässäpä nämä nyt ovat. Vähän on keskustan helmet suhteessa liian isoja, mutta ei tuo juuri haittaa, kun kokonaisuus kuitenkin pysyi kutakuinkin aisoissa. Leikkasin pari päivää sitten kynteni normaalia lyhyemmiksi, ja voi, miten olinkaan nakkisormi näitä minikukkasia tehdessä!

                             

I made some Christmas flowers according to the directions by Maria.

Kukkakorissa on lisähörhelönä kuusen naavaa (ei näy juurikaan kuvassa) sekä "oksina" heinän siemeniä. Tuo punainen joulutäti näyttää kuvassa vähän hassulta valaistuksesta johtuen. Valkoisen kuvaus onnistui siinä suhteessa paremmin.

lauantai, 7. marraskuu 2009

TUNNUSTUKSIA

Anjalta, Annalta, sain tällaisen tunnustuksen              ...ja Annevelta tällaisen.

                                                                                

Sain myös Klaavalta huomionosoituksen, mutta en saanut hänen blogiaan jostakin syystä auki. Tuhannet kiitokset teille kaikille!!! Tällaiset lämmittävät aina mieltä!

Olen joskus aikaisemmin vastaillut vastaavanlaisiin kysymyksiin täällä, joten en nyt tällä kertaa toista itseäni :). Täällä on myös hirveän paljon taitavia ja innostavia osaajia. Siksi annan nämä tunnustukset tällä kertaa teille kaikille.

sunnuntai, 1. marraskuu 2009

LAHJA RUUSTINNALLE

Kun Kurjenpolven Vaili taannoin vieraili Rauhaniemessä, vanha ruustinna, Rosa, ihasteli ikihyviksi vieraansa kaunista hartiahuivia. Kurjenpolveen kantautui jossakin vaiheessa tieto, että huivin mallia oli täällä kovasti yritetty jäljentää, mutta huonoin tuloksin. Toivo oli sen suhteen heitetty. Yllätys olikin sitten mitä melkoinen, kun posti toi kesällä Rauhaniemeen pienen paketin, jossa oli aivan ihastuttava, luonnonvalkoinen shaali, pehmoinen kuin pumpuli. Voitte uskoa, että ruustinna otti lahjan onnellisena vastaan. Tämä pieni, ihanainen hartiahuivi todistaa jälleen kerran Kurjenpolven Virpin taitavista virkkaus- ja kutomistaidoista. Lähetin Virpille kesällä heti kiitos-viestin, mutta vielä tässä - nyt, kun sain tämän tänne blogiini esille - haluan itseni ja koko Tigerin perheen puolesta kiitää sinua, Virpi, iki-ihanasta yllätyksestä!

Lahja Vaililta tässä. Kovin on ruustinna viluisen oloinen. Onneksi villashaali lämmittää. Helmoissa näyttää pyörivän samanlainen skotlanninterrieri, kuin meillä itsellämmekin on tällä hetkelllä.                                                 

Pälvikaljuisuuteenkin on saatu apua. Vielä pitää kampausta vähän parannella. Sivusta näyttäisi linja olevan hyvä, mutta edestä katsottuna en ole täysin tyytyväinen.

 

keskiviikko, 28. lokakuu 2009

RUOKASALIN ERKKERI

Hei vaan kaikille lukijoille pitkästä aikaa! Viimeisimmästä postauksesta onkin kulunut jo tovi, ja Rauhaniemi on tällä välin saanut olla kuta kuinkin rauhassa. Meillä on nimittäin 1:1-kodissa ollut pienimuotoista remppaa ja huonekaluprojektia, joten aika on mennyt lähinnä niissä merkeissä. Jaloissa pyörii lisäksi 5 kk:n ikäinen hurmaava skotlanninterrierin pentu, joten kiirettä ja menoa kyllä riittää! 

Ihanaa on taas välillä paneutua Rauhaniemen rakenteluun niin, että jotain valmistakin syntyy. Ruokasalin erkkerin olen viimein saanut kuntoon. Kurjenpolven Virpin vastalahjaksi virkkaamat pitsiverhot pääsivät nyt arvoiselleen paikalle. Ne sopivat mielestäni juuri niin täydellisesti erkkerin ikkunoihin, kuin alunperin kuvittelinkin. Kiitos Virpi suurenmoisesta ja ihanasta työstäsi, joka kruunaa ruokasalin menneen ajan tunnelman!!

Olemme asuneet nykyisessä 1:1-kodissamme nyt yli 1,5 vuotta viihtyen erinomaisesti. Muuton yhteydessä koko Rauhaniemi tuli sijoitettua alunperinkin hiukan huonoon paikkaan nimenomaan sähkötöiden kannalta. Niinpä koko talo on ollut pimeänä koko tämän ajan. Nyt tämä - liekö 60-kiloinen - nukketalo on vihdoin siirretty parempaan paikkaan, joten saan alkaa leikitellä taas sähkövalojenkin kanssa.

Jokohan sitä pääsisi vihdoinkin suunnittelemaan Rauhaniemen muidenkin huoneiden sisustusta? Mistähän sitä alkaisi?

Alla kuva erkkeristä semmoisena, kuin se tällä hetkellä on. Katsokaa voita Virpin virkkaamia verhoja!

Tässä lähikuva verhoista.

tiistai, 7. huhtikuu 2009

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! - HAPPY EASTER!

Olga on kattanut ruokasaliin pääsiäiskaffet apteekarskalle ja Vailille. Rauhaniemeläisten ja näiden kuvien kera toivotan teille kaikille blogini lukijoille iloista ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

Pääsiäiskoristeet, pajunkissat ja mämmin tein jo vuosi sitten. (Pahoittelen kuvien kehnoa laatua).

tiistai, 7. huhtikuu 2009

EFFAN PUKU ELI JONKIN SORTIN JEREMIADI...

Tässä tämä nyt on, ja voin suoralta kädeltä todeta, että susi tuli! Olen tätä vääntänyt päivätolkulla arvaten, ettei lopputulos tule olemaan kovin kummoinen, mutta kuitenkin haluan tämän laittaa tänne näytille ihan siitä syystä, että tämä työ vei niinkin paljon aikaa.

Puku sinänsä sopii väriltään ja malliltaan frouvalle ihan mukavasti, mutta ongelman syvin ydin on kankaan laatu, joka ei sovellu näin pienten vaatteiden ompeluun. Kangas on mitä ihaninta silkkisamettia. Se on luistavaa ja melko ohkaistakin, mutta nimenomaan puvun yläosaa ei meinannut millään saada asettumaan luontevasti. Olisi pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja ommella sametista vain hame, ja valkoinen pitsipusero jostain kevyemmästä materiaalista. Nuken hiukset kärsivät siinä pyörityksessä niin, että korkkiruuvit tuppasi oikenemaan.

Otin puvusta monta kuvaa, joista tämä onnistui parhaiten. Mekko ei takaa kestä lähempää tarkastelua. Tämä tekele saa nyt kelvata siihen asti, kunnes ompeluinnostus taas iskee - nyt se on vähintääkin hakusessa... (Kameran kanssakaan ei oikein tänään sujunut; pahoittelen huonoa kuvan laatua).

Tarpeeksi kaukaa katsottuna mekko ei näytä yhtään hassummalta...

perjantai, 3. huhtikuu 2009

APTEEKARSKAN ALUSHAME

Rouva Tiger on esiintynyt pitkään pelkällä kombineesillä, mutta tänään sain tehtyä hänelle alushameen. Varsinainen pukukin on ollut työn alla jo pitkään (niin kuin moni muukin homma), mutta luulen, että nyt on taas iskenyt tekemisen meininki, joten ehkä saan jotain aikaiseksikin...

Tässä siis ollaan, ja missäpä muualla, kuin ruokasalissa! Olen muuten maalannut Effan kengät mustiksi, koska ne sopivat tulevan vaatetuksen kanssa paremmin, kuin ruskeat. Täytynee vielä lisätä niihin pieniä yksityiskohtia.

Eufrosyne Tiger Rauhaniemestä uudessa alushameessaan.

Jos piipahdat ruokasalissa klikkaamalla kuvaketta oikealla, löydät lisää kuvia Effasta.

Eufrosyne Tiger, the lady of this house, and her new petticoat. You find more pictures by clicking "Ruokasali-Dining room" on the right.

maanantai, 30. maaliskuu 2009

RUOKASALIIN UUSIA TAULUJA

Muutama uusi taulu lisää viihtyvyyttä. Klikkaamalla "Ruokasali"-kuvaketta löydät pari kuvaa niistä.

By clicking "Ruokasali - Dining room" you can see some new pictures.

tiistai, 24. maaliskuu 2009

KURJENPOLVEN VAILIN UUDET NAPPASKENGÄT

Rauhaniemen suutari on saanut valmiiksi Vailin kengät! Kyllä! Totta se on!! Aikaa vierähti kotvasen verran, mutta niin suutari kuin Vailikin ovat niihin varsin tyytyväset (toivottavasti myös Virpi :0). Homma oli välillä lievästi sanottuna haasteellinen, koska Vaili tänne tullessaan oli luonnollisestikin laittanut itsensä kauniiksi vaatetusta ja kampausta myöten. Kovasti piti varoen neitiä käsitellä, etteivät nuttura ja vaatteet pitseineen tärveltyisi. Vanha neitiparka joutui suutarin edessä alistumaan  varsin rohkeisiinkin ja kulmakarvoja nostattaviin asentoihin, mutta hän kesti kaiken, kuin mies.

Koska Vailin puku on niin kaunis, päätin tehdä hänelle fiinit kengät, jotka siis maalasin (vaikka ensin kylläkin ajattelin tehdä ne nahasta). Kokeilin eri tapoja nahan työstämisessä, mutta aina niistä tuli liian kömpelöt, vaikka nahka oli ohkaista. Tuo korkokenkä tuotti hankaluuksia, joten päädyin alkuperäiseen suunnitelmaan, maalaukseen. Lisäksi elävöitin kenkiä "napeilla", soljilla ja parilla ylimääräisellä "viivalla". Lopuksi vedin suojalakan päälle.

Vaili viipyy Rauhaniemessä vielä jonkin aikaa.

Tässä hän on lähdössä esittelemään uusia varsikenkiään.

... ja HELEIJAA! Helmat polviin! -Katsopas Anna, mitä Vaili on saanut!!

- "Oooiih, miten hienot"! Anna ei saa silmiään irti Vaili-tädin uusista kengistä!

- "Mammaaa, minäkin haluan tuollaiset"!

Tässä lähikuvaa pitsipöksyistä ja nappaskengistä.

- I painted these shoes using acrylic paint and decorated them with black pearls and tiny bucles. This porcelain doll, charming old lady, belongs to Virpi from dollhouse Kurjenpolvi and maker is a Finnish doll artist Taru Astikainen. Lovely dress and hair made by Virpi.

Alla vanha ruustinna on vienyt Vailin tulevaan kirjastoon ihailemaan uutta takkaa. Samalla hän purkaa ystävättärelleen murheensa varsin pahasta pälvikaljuuisuudestaan. Sylissä on peruukki, josta pitäisi saada ruustinna-paralle uusi tukka.

sunnuntai, 22. maaliskuu 2009

TERVEISIÄ RAUHANIEMESTÄ!

Monta kuukautta on hurahtanut hiljaiselon merkeissä. Rauhaniemen rakennuspuuhat ovat olleet täysin seis, vaikka välillä levottomana talon ovia auonkin ja katselen asioita "sillä silmällä". Kuten ennenkin olen todennut, minulla ilmeisesti täytyy vain olla välillä tauon paikka näissä hommissa saadakseni puuhastella ihan muuta. Huomaan kuitenkin taustalla kehitteleväni uusia sisustusideoita. Kun päätän ottaa tuon idean, niin eipä aikaakaan, kun vastaan tuleekin parempi... Ei siis pidä hötkyillä!

Rauhaniemessä voidaan hyvin. Aika kulkee verkkaisesti, niin kuin se tuohon aikaan tapasi tehdä. Kurjenpolven Vaili on edelleen Tigerin perheen hoivissa, ja he kaikki ovat häneen vallan ihastuneita; varsinkin pikkutytöt ovat häneen kovasti kiintyneet -  turhaa lienee sanoakaan, että tunne on molemminpuolinen. Erityisesti Rauhaniemen vanhan ruustinnan kanssa hän on syvästi ystävystynyt. Vaili on muun muassa kertonut kuulleensa joskus, että hänellä olisi jossakin päin maailmaa sisar - hän ei edes muista, kuka sisaresta olisi maininnut, totesi vaan, että voihan asia olla huhupuhettakin...

Joka tapauksessa Vaili viihtyy vierailullaan vielä tovin. Kurjenpolven Virpi kertoi, että sisaren yllättävä ilmaantuminen on pannut koko Kurjenpolven päiväjärjestyksen täysin sekaisin. Ja onko kuultu vielä kummempaa: sisar on kuulemma tuonut taloon tullessaan mukanaan kokonaisen kanalan! On siinä Vaililla aikanaan sulattelemista! Virpi oli sitä mieltä, että Vailin on nyt hyvä vielä rentoutua kaikessa rauhassa Rauhaniemessä, ennen kuin totuus sisaren ilmaantumisesta kanaloineen hänelle jossakin vaiheessa kotiin tultua paljastuu. Sanottakoon muuten, että koko Tigerin perhe kyllä tietää sisaresta, mutta asia on niin herkkä ja arkaluontoinen, ettei sitä sovi noin vain "pärskäyttää" päin kasvoja... Täällä onkin välillä aistittavissa hieman  "hyssyttelyn" ilmapiiriä.

Alla olevassa valokuvassa Kurjenpolven Vaili sekä Rauhaniemen pikkutytöt, Anna ja Ester Tiger,  poseeraavat Rauhaniemen ruokasalissa. Tytöillä on sylissään Vailin tuliaisiksi tuomat ihanat nuket, jotka Virpi on itse tehnyt. Lämmin kiitos vielä Virpille!

Tässä vielä lähempää

keskiviikko, 19. marraskuu 2008

KAUAN ODOTETTU VIERAS

Rauhaniemeen saapui muutama päivä sitten vieras pohjoisesta. Neiti Vaili Kurjenpolvesta matkusti proosallisesti postin rekalla nyssäköineen salskean nuoren miehen, Itellan postiljoonin,  saattelemana, soitti ovikelloa ja astui sisään (siis  Vaili). Hyvin oli vanha neiti itsensä varustanut matkalle, ei varmasti tullut kylmä, ja muutenkin hän näytti olevan varsin pirteä ja innoissaan matkastaan.

Tälle matkalle on oma taustansa: Joskus kesällä sain Kurjenpolven Virpiltä  postia, jossa hän kysyi, olisinko halukas maalaamaan (siis alunperin oli kysymys maalaamisesta) Vaili-neidille kengät. Muutaman yön yli nukuttuani otin haasteen vastaan, vaikka minua kyllä hirvitti silloin aika tavalla.  Sähköpostit risteilivät Tornion ja Turun välillä. Vastalahjaksi Virpi tarjoutui virkkaamaan ruokasaliin ihan oikeat pitsiverhot, viisi kappaletta. Sain ihan hirveän hepulin täällä kotona moisesta vastalahjasta; tuli aivan mielettömät paineet. Mitä nyt on maalata yhdet kengät tuollaiseen isotöiseen pitsiverhovirkkauksen verrattuna. Kerroin näistä tuntemuksistani Virpillekin, ja hän vain sieltä kaukaa rauhoitteli valoisaan tapaansa, ettei ole kuulemma syytä huoleen... :) Hmmm...

No, joka tapauksessa, kun availin pakettia, sieltä ilmestyivät mitä ihanimmat, uselmanohuet, Virpin itsensä virkkaamat valkoiset pitsiverhot. Lisäksi paketista löytyi pieni, valkea, pyöreä pitsiliina (malli on osa isommasta liinasta nimeltään "Kuningatar Annan tähti"), ja kaiken kukkuraksi Rauhaniemen pikkutytöt saivat tuliaisiksi uskomattoman upeat nuket, joilla on pitsimekot päällä, ja vöissä oikeat pienet soljet. Kaikki nämä ovat siis Virpin itsensä tekemiä!!!! Kuinka hän raskiikaan luopua näin hienoista töistään???
Virpin taidot ovat kyllä minulle tuttu asia jo entuudestaan - olimmehan viime vuonna joulukalenteriswappipari.

Kiitos sinulle näistä kaikista upeista lahjoistasi, joiden eteen olet niin valtavasti panostanut ja uhrannut aikaasi!!

Tässä tilanteessa nyt siis ollaan, ja  katsotaan, mitä saan syntymään. Onneksi Virpi antoi kenkien suhteen vapaat kädet ja korosti heti alun alkujaan, että Vaili voi sitten viipyä Rauhaniemessä niin kauan, kuin on tarpeen. Kiirettä ei ole. Niinhän sitä ennen vanhaankin vierailtiin sukulaisissa ja tuttavissa kuukausikaupalla.

***         

Nyt välillä asiaa mineilijän kannalta tärkeästä työkalusta, kamerasta.
Mokoma taitaa vetää viimeisiään. Kuvanäytöllä vilisee poikkiraitoja ylös, alas, pinta väreilee ja välkkyy. Välillä kaikki näyttää normaalilta, mutta tämä normaalitila ei kestä kauan.

Sain nämä kuvat otettua onneksi, mutta verhot, pitsiliina ja nuket ovat vielä kuvaamatta.
Pyydän anteeksi törkeän huonoa kuvalaatua. Tuossa alhaalla näkyykin noita raitoja.

Vaili Kurjenpolvesta ja Rauhaniemen vanha ruustinna syventyneenä keskusteluun.


Katsokaa Vailin ilmettä! Mikä hymy! Entä tuo kaunis hartiahuivi!


Hämyinen nurkkaus. Nämä vanhat ladyt ystävystyivät välittömästi, ja tässä ihastellaan Vailin tuomaa pitsiliinaa.

tiistai, 28. lokakuu 2008

LAMPAANVILLAA, NEULA JA PIIPUNRASSEJA...

Meillä oli sunnuntaina Turun nukkekotikerhon kokoontuminen, ja aiheena oli neulahuovutus Ninnan opastamana. Kyseinen tekniikka on minulle täysin outo, joten luonnollisesti odotin kerhotapaamistamme varsin hartaasti. Viime hetkellä jouduin kuitenkin perumaan osallistumiseni, mikä oli tosi harmillista.

Siinä oli nyt edessäni kasa lampaanvillaa, huovutusneula, piipunrasseja ja pala superlonia. Hmmm.... Saisikohan noista mitään aikaiseksi tällainen huovutuksen saloihin perehtymätön, mutta innokas kokeilija? Sen verran ennalta tiesin, että neulalla  "tikutetaan" villaa piipunrassirungon päälle...  No, minä siitä "tikuttelemaan", ja tikuttelin ja tikuttelin ja tikuttelin...kunnes erilaisia muotoja alkoi vähitellen syntyä. Lopulta pitelin kädessäni Rauhaniemen uutta vahtikoiraa, johon - täytyy myöntää -  olen näin ensikertalaisena varsin tyytyväinen. Olisiko tämä Siperian husky vai ehkä kuitenkin monirotuinen...? Naama kyllä taitaa muistuttaa väritykseltään enemmänkin mäyrää!

I made this little dog using lamb wool.


Olen erityisen tyytyväinen polkuanturoihin! :)

maanantai, 27. lokakuu 2008

KUNNIAMAININTA

 Sain aivan yllättävältä taholta kunniamaininnan . Lähettäjä on Taina, jolle suuri ja lämmin kiitos!

Ojennan tämän ihanan palkinnon tällä kertaa seuraaville taitureille ja heidän innoittaville blogeilleen:

Nukkekodin hengetär
Nukkekoti Väinölä
Hallahovi
Minikulma
Wooper

PALKINNON JAKO:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnon saaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

keskiviikko, 24. syyskuu 2008

SIVUJEN MUOKKAUSTA

Laitoin muutama päivä sitten sivuilleni tuollaisen kivan kävijälaskurin, joka näyttää maan, josta on käyty visiteeraamassa Rauhaniemessä. En tiedä, miten ovat nuo muut maat sinne eksyneet, mutta aika jännältä tuntui. Siksi innostuin laittamaan vähän englanninkielistäkin tekstiä mukaan. Pikku hiljaa sitä lisäilen sinne tänne...

torstai, 18. syyskuu 2008

PLAKAATTI

Sain jälleen tunnustusplakaatin, jonka tällä kertaa ojensi "Sun Äitis". Kiitos sinulle huomionosoituksesta, jota arvostan kovasti!

Jaan tämän eteenpäin tällä kertaa kaikille nukkekotiharrastajien blogeille.

Näin sivumennen sanottuna: Kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka Rauhaniemessa onkin ollut hiljaista taas viime aikoina. Syynä on ollut matkustelu ja lastenhoito. Meillä oli nimittäin viikon 2-vuotias lapsenlapsi hoidossa, joten kiirettä on pitänyt, ja kaikki aika mennyt huushollin ja lapsen "pyörittämiseen". Nostan hattua kaikille niille pienten lasten äideille, jotka pystyvät organisoimaan ylimääräistä aikaa kaiken muun lisäksi vielä nukkekoteilulle. Miten ihmeessä te sen "taikatempun" teette?

Nyt arki pyörii meillä taas tavalliseen malliin, joten rouva Eufrosynekin voi hyvällä onnella odottaa itselleen lähitulevaisuudessa uusia vaatteita.

tiistai, 12. elokuu 2008

APTEEKARSKA TIGERIN PITSIPÖKSYT JA -PAITULI

Nyt kait se on sitten iskenyt, kauan odotettu ompeluvimma. Sitä piti odottaa, koska muuten näin pienten vaatteiden kanssa värkkäily pistää "proput" koetukselle. Ensin sai Anna mekon ja essun, ja nyt mamma Eufrosyne uudet, viimeisen muodin (eletään siis aivan 1900-luvun alkua) mukaiset pitsipöksyt ja pienen aluspaidan.

Tässä kuvia. Lisää löytyy "RUOKASALI"-painikkeen alta.

      

   

   

perjantai, 8. elokuu 2008

UUSI MEKKO JA ESSU ANNALLE

Rauhaniemeen piti kiireesti saada ompelija. Syksyllä on tulossa vieraita, ja osa perheenjäsenistä kulkee edelleen puolipukeissa, alusvaatteisillaan. Ja sehän ei ole alkuunkaan sopivaa!

Niinpä Tigerien luotto-ompelija, Elsa, tuli ja hurautti kahdessa päivässä Annalle mekon ja nätin pikku essun. Seuraavaksi pitäisi sitten itse apteekarskan ja apteekkarin olla vuorossa. Valmista pitäisi olla ennen syksyn vierailua.

Otin nämä kuvat vain edesä, koska en vielä ole viimeistellyt mekon takaosaa. Tein sekä mekon että essun riisuttaviksi.






Kengät olen tehnyt nahahsta.

tiistai, 22. heinäkuu 2008

RUOKASALIN SIVUPÖYTÄ

Kasasin Mini Munduksen sivupöydän ja maalasin akryyliväreillä. Ei ihan ollut tarkoitus tulla näin "elähtäneen" näköinen... :) Laitoin ensimmäistä kertaa myös lakkakerroksen päälle, joten kait tätä on hankalaa enää maalilla paikkailla.
Malli on mielestäni tosi nätti.

lauantai, 12. heinäkuu 2008

RISTIPISTOJA

Eilen ja tänään innostuin ristipistelemään pitkästä aikaa. Tuli tehtyä pari soittonyöriä, joista siniset ruusut tulevat ruokasaliin, punaiset makuuhuoneeseen tai saliin.
Laitoin Reuterin posliinikannun viereen, jotta kuvasta selviäisi paremmin, kuinka todella pienistä ruusuista on kysymys. Punaruusunyöri on vielä viimeistelyä vailla.

Ruokasalissa siniruusut ovat jo paikoillaan (kuva löytyy klikkaamalla "ruokasali"-kuvaketta).

          

lauantai, 12. heinäkuu 2008

SIVUJEN SIISTIMISTÄ / TUNNUSTUKSIA

Edellinen "TUNNUSTUKSIA"-postaus heitti jostakin syystä pääsivulle kummallisen tyhjän "laatikon" sotkien pääsivun ulkoasun pahasti. Ei auttanut muu, kuin poistaa koko kirjoitus ja tehdä se uudelleen (haluan kuitenkin, että se täällä on muistona).

Tässä siis uudelleen koko stoori:

Sain tämän BRILLANT WEBLOG -tunnustuksen HOO:lta ja Auliinalta.
Lämpimät kiitokset teille! Jostakin syystä kuvalinkitykset eivät nyt onnistuneet.

Here the rules:

Säännöt:
1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Tällä kertaa jaa tämän seuraaville taitureille:

Nukkekoti Kuuralehto/Anja

Nukkekoti Kurjenpolvi/Virpi

Väinölä/Maria

Femma/Emma

Lissun väkerryksset ja piperrykset/Lissu

Tytin nukkekotisivut/Tytti64

Tuulan minit/Tuula

tiistai, 8. heinäkuu 2008

ERÄÄN HOPEASORMUSTIMEN TARINA

Sain äidiltäni, joka myös asuu Turussa,  vanhan, hopeisen, erittäin kauniin sormustimen, jonka juuret johtavat Sortavalan maalaiskuntaan ennen talvisotaa. Siellä vaikutti korkeasti kunnioitettu kunnan kätilö, neiti Kettunen, jolle äitini nuorena tyttönä, 15-16- vuotiaana,  oli  tehnyt kauniin korurasian. Tästä ilahtuneena neiti Kettunen oli antanut joululahjaksi äidilleni tämän ihastuttavan hopeasormustimen. Kuin ihmeen kaupalla se on seurannut äitiäni kaikki nämä vuodet, ja nyt se on minulla. Se on niin kaunis, etten raski sitä käyttää, vaan ajattelin laittaa sen esille Rauhaniemeen, kun on kooltaankin niin sopiva.

Tässä pari kuvaa. Hopeamerkit ovat sormustimen pohjassa sisäpuolella.

   

tiistai, 8. heinäkuu 2008

ENSIMMÄINEN VIHERKASVINI

Ruokasalin nurkkaus  suorastaan "huusi" pylvään nokkaan nimenomaan palmua; selvähän se! Tutkailin malliksi omaa palmuamme. Muotoilin vihreästä paperinarusta ja rautalangasta palmunlehviä (hmmm... :) ja tökin niitä tuohon vaaleaan ruukkuun sinitarran ja kahvinporojen kera. Ihan tuosta tuli tyydyttävä näin ensimmäiseksi tekeleeksi! Heh, on samanlailla "hapsottava", kuin 1:1-koossa olevakin!!! :)

Tuo ruukku, jonka olen tehnyt jo aikoja sitten,  on ensimmäinen massailutyöni, jonka olen hyväksynyt käyttöön. Nämä massatyöthän eivät oikein tahdo minun näpeissäni luonnistua.

Lisää kuvia löytyy "Ruokasalista". Käykää kurkkaamassa.

sunnuntai, 6. heinäkuu 2008

RUOKASALIN SISUSTUSTA

Muuton jälkeen huonekalut löysivät tutut paikkansa (melkein). Ennen joulua ostin valkoisen astiakaapin, jota olin himoinnut jo pitkään. Vähän sitä piti "vanhettaa" ja muutenkin tuunailla, että siitä tulisi "omannäköinen". Ja kun tauluja laittaa sinälle, huone muuttuu taas aivan eri näköiseksi, asutuksi, lämminhenkiseksi, ilmeikkääksi ja tyylikkääksi.

Erkkeri on viimeistelemättä, verhot puuttuvat, ruskea tarjoilupöytä ei tule jäämään tänne, sopiva mattokin pitäisi löytää.

Lisää kuvia löydät klikkaamalla oikealta "Ruokasali"-kuvaketta.

sunnuntai, 6. heinäkuu 2008

RUOKASALIN KALUSTON VERHOILUA

Mieheni sisar, Kaija, asuu puolisonsa kera myös täällä Turun keskustassa. Piipahdin taannoin heidän luonaan ja sain Kaijalta aivan upeita kankaita, muun muassa erilaisia silkkejä ja huonekalujen verhoilukangasta, joka väreiltään ja kuvioinniltaan sopii hienosti Rauhaniemen kustavilaishenkiseen ruokasaliin. Eilinen ilta vierähtikin sitten verhoilutöissä.

Ensin pelkäsin, että raidoitus saattaisi olla hiukan liian leveää, mutta väärässä olin. Mielestäni kuvio sopii upeasti tuoleihin - tykkään tosi paljon (paitsi että parista tuolista unotui lisätoppaus; niistä tuli sitten turhan "lättänöitä")! Alkuperäiset päällisethän ovat sinivalkoruutuiset. Vaikka nekin ovat söpöt, ne eivät kuitenkaan tässä tapauksessa apteekkari Tigerin ruokasaliin ja sen henkeen sopineeet. Uuden kankaan väreinä ovat himmeät sininen ja kullankeltainen. Ja vaikka kangas on oikeastikin huonekalukangasta, sen työstäminen luontui aika mukavasti. Sellaisista "väkäleukaisista" saksista (kutsutaanko niitä harkkosaksiksi?)  oli suuri hyöty rispaantumisen välttämiseksi, kun muuta keinoa minulla ei nyt ollut.

Tässä pari otosta. Laitan sisäkuvia heti, kun saan huonekalut paikoilleen.


Sohvan päällinenkin on myös uusittu. Kaijalle isot rutistukset ja kiitokset!

tiistai, 1. heinäkuu 2008

Kesäinen tervehdys pitkästä aikaa!!!

Huh, miten kauan on aikaa kulunutkaan siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin! Taisin mainita, että syynä hiljaisuuteen oli projekti, joka vei kaiken ajan ja keskittymiskyvyn. Nyt voin sen sitten paljastaa: muutto, Vahdon kodin myynti ja uuden etsintä Turun keskustasta, Puolanpuistosta. Eihän se toisaalta sen kummoisempi projekti ollut, mutta en halunnut paljastaa asiaa täällä, kun tiedän, että osa sukulaisistamme seuraa blogiani säännöllisesti, ja halusimme mieheni kanssa yllättää nimenomaan Turussa asuvat sukulaiset.

Oletimme hankken kokonaisuudessaan kestävän yli puoli vuotta, mutta kaikki kävi lopulta tosi nopeasti. Halusimme Turun keskustaan, vanhaan taloon, mielellään ylimpään kerrokseen, rauhalliselle alueelle Puolalanpuiston kupeeseen. Muutamia harvoja myyntiin tulleita kävimme katsomassa, mutta aina oli joku, mikä "tökki" - jos ei muu, niin sitten hinta.
Kunnes... sitten se löytyi!!! Okran värinen, tyylisuunnaltaan klassismia edustava komistus, vuonna 1928 rakennettu. Huoneisto on täysin remontteerattu vanhaa kunnioittaen, materiaalit aivan meidän makumme mukaiset, ja se sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa!!
Erinäisten kiemuroiden jälkeen kaikki loksahti paikoilleen, ja muutimme mieheni kanssa 1.4. tänne Turkuun.

Kyllä muuten oli Rauhaniemen pakkaamisessa hommaa!!! Koska sähköistys valmiissa huoneissa oli laitettu valmiiksi, ei kruunuja voinut poistaa. Niinpä laitoin ne sifonkihuppuun siltä varalta, jos kristalleja putoaisi.

1:1 huushollin laitto on voiton puolella, vaikka vielä on paljon kesken. Rauhaniemeä on järjestetty jonkin verran. Herrasväki Tiger on taas Saksassa kylpemässä.

Olen minä jotain sentään tehnytkin, vaikkakin vaihteeksi koossa 1:1.  Laitan tähän kuvan
tyttärelleni tekemisstäni Tilda-tossuista.

Eikohän tässä pikku hiljaa Rauhaniemikin taas herää eloon!

Jaa

10

 

tiistai, 18. maaliskuu 2008

TUNNUSTUS

Uskomatonta!!! Sain Auliinalta tällaisen E-tunnustuksen!!! Kiitos, kiitos Auliina!
Ja mukavaa kuulla, että olet vieraillut blogissani, vaikka siellä on joulun jälkeen ollut hiljaista. Meneillään oleva projekti, joka on vienyt kaiken huomion ja vähän keskittymiskykyäkin, on loppusuoralla. Huhtikuussa alkaa helpottaa... :)

Tämän "plakaatin" haluaisin antaa niille kaikille harrastajille, joiden blogeja seuraan säännölliseti. Tällä kertaa ojennan tämän kuitenkin Hallahovin Miialle.
Sinun sivujasi ja Hallahovin sisustusprojektia olen seurannut (ja seuraan edelleenkin) mielenkiinnolla, sillä Hallahovin tyyli edustaa hyvin paljon juuri sitä, mistä itsekin erityisesti pidän. Kartanosi on aivan ihastuttava!!!!!!!

maanantai, 14. tammikuu 2008

YOU MAKE MY DAY AWARD

Olen aivan hämmästyksellä lyöty: olen saanut valtavan kukkakimpun Heljältä, Auliinalta, Mimmikatilta, Olgalta, Chrisseltä, Piipalta ja Mutstikalta tunnustuksena innostavasta blogista. Mitä lämpöisin ja sydämellisin kiitos teille kaikille!  Olen kovasti otettu tästä kunniasta ja arvostan tunnustustanne suuresti. Kiitos vielä kerran!! Tulee niin kovasti hyvä mieli siitä, että oma nukkekotiharrastukseni inspiroi näin paljon.

Joulun jälkeen minua on vaivannut jonkinlainen "jähmetystauti": en ole oikein saanut tällä rintamalla mitään aikaiseksi. Viime vuonna oli sama juttu. Kovasti välillä hypistelen tavaroita ja materiaaleja, mutta mitään en saa tehdyksi - en mitään. Mutta nyt taitaa taas puhti tulla takaisin; kiitos näistä innostavista kannustuksista!

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times." 

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Tämä tunnustus kuuluisi kaikille teille, joiden blogeja seuraan säännölliseti. Säännöt rajaavat vastaanottajat kuitenkin kymmeneen, joten jaan nämä tunnustuskukkaset tällä kertaa seuraaville innoittajilleni aivan mielivalaisessa järjestyksessä. Olkaapa hyvät!

Linjuri

Raija

Nanna

Ninna

Annika

Virpi

Lissu

Maria

Tuula

Mustix

lauantai, 29. joulukuu 2007

22. LUUKKU LÖYTYI!!!!

Jopa meni suuni messingille, kun kadonnut, Kurjenpolvesta lähetetty paketti löytyi! Kaiken aikaa sen katoaminen on minua vaivannut, kun se niin mystisesti tarjottimelta hävisi. Paketin on täytynyt jossakin vaiheessa tipahtaa lattialle, josta se on näköjään sitten vaivihkaa "siirtynyt" työhuoneeseeni, missä myös corgi-herra Maksimin nukkumapaikka on. Eipä poikaa ole enää tässä vaiheessa syyttäminen varsinkaan, kun paketti oli täysin kunnossa. Päinvastoin. Sehän sai suoranaiset kehut ensin siitä, että oli käsitellyt mamman lahjaa sille kuuluvalla arvokkuudella, ja myös siitä, että se näin järjesti minulle vielä joulun jälkeenkin "ylimääräisen" yllätyksen.

Kyllähän minä jo Virpin kertoman mukaan tiesinkin, mitä yllätyksiä 22. luukku sisälsi, mutta ei tieto jännitystä mihinkään vienyt. Kauniissa tulitikkurasiassa oli runsaasti sini-valko-ruutuista nauhaa ja punaisia, kiiltäviä, minikokoisia joulukuusen palloja, jotka aion ripustaa kuuseen, vaikka joulu onkin ohi (muttei "joulunaika").

Nämä ihanuudet löytyivät siis 22.12.:


Minä tein Kurjenpolveen ruusutyynyn. Pahoittelen taas kehnoa
kuvanlaatua.

torstai, 27. joulukuu 2007

24. Luukku

Jouluaaton aamuna oli haikea mieli siitä, että tiesi tämän luukun olevan viimeinen. Tämä joulukalenteriswap on ihka ensimmäinen swappi, johon ylipäätään olen osallistunut, koska minulla ei ole ollut rohkeutta aikaisemmin tällaiseen hankkeeseen; katson kuitenkin olevani vielä aikamoinen "keltanokka" verrattuna moneen muuhun harrrastajaan. Minua vain niin suunnttomasti harmitti, kun en päässyt heti jakamaan  blogini lukijoiden kanssa sitä, mitä  paketista paljastui. (Netti on ollut jouluaattoaamusta lähtien tähän saakka pois  päältä.) Tässä se nyt sitten vihdoin on. Katsokaa, ja hämmästelkää!! Miettikää, millainen on ihminen, joka on päättänyt ilahduttaa tällaisella henkilökohtaisella lahjalla:



Oikein näette! Tässä ovat ihanan suloiset, pikkuruiset villasukat Rauhaniemeen. Mutta ei siinä kaikki. Mukana olivat presiis samanlaiset sukat koossa 1:1 -  MINULLE!!!!!! Ja molemmat aivan samanlaiset!! Mistä ihmeestä Virpi saattoi tietää, että olen aina, niin kauan kuin muistan, kuulunut niin sanottuihin  "villasukkaihmisiin", sellaisiin, jotka yleensä aina hiippailevat tai suhailevat (tilanteen mukaan) villatöppöset jalassa. Matkalle lähtiessäkin töppöset pakataan yleensä ensimmäisenä. Tyttäreni on "perinyt" muuten tämän saman tavan.

Koska on joulu, 85-vuotias äitini oli myös meillä. Hän on aivan suvereeni käsitöissä, joten kun avasin paketin, ja hän näki, mitä sieltä tuli, hänen ensimmäiset sanansa sanatarkasti olivat:"Voi hyvänen aika!!!" Sen jälkeen hän teki tosi tarkkaa "tutkimustyötä" ja huokaili: "Miten joku voi olla näin ihana ihminen, että on tehnyt sukat myös sinulle" (tarkoitti siis minua). Siinä sitten tippa linssissä molemnmat ihastelimme sukkia, tarkastelimme kaksinkertaista kantapäätä. Minun piti taas  ties kuinka monennen kerran  hakea kaikki Kurjenpolvensta tulleet villavaattet  ihasteltavaksi. Ne ovat niin uskomattoman hienosti ja taitavasti kudottu, vaikka ovat pieniä. Helposti tuollaista kokoa olevista tulee kovia ja kankeita. En voi ymmärtää, kuinka Virpi saa niistä niin normaalin oloisia, sellaisia pehmeitä ja taipuvia. Kun villavaatteet oli ihasteltu, piti hakea kaikki muutkin Virpin tekemät jutut taas uudelleen keittiön pöydälle (olimme aamukahvilla kahdestaan, kun muut vielä nukkuivat). Se päiväpeitto on äitini suosikki. Malli on pikkuisen erilainen, kuin mitä hän on tehnyt 1:1 -koossa, ja sitä hän sitten tutki  pitkään ja hartaasti. Ja kaiken aikaa hän itsekseen kuiski:" Voi hyvänen aika, voi hyvänen aika"!

Tämä joulukuu on ollut ihmeellinen. Se on nostanut esiin tunteita, jotka olen luullut jääneen jo kauan sitten lapsuuden salaperäiseen maailmaan. Minulla on ollut mieletön onni ja ilo saada swappiparikseni niin uskomattoman taitava ja lämminsydäminen ihminen, että monta kertaa on saanut nieleksiä, kun olen paketteja aKurjenpolven Vvannut tai lukenut hänen tekstejään. Olen myös äärettömän onnellinen siitä, että parini, Kurjenpolven Virpi, on aidosti pitänyt tekemistäni lahjoista, ja että varsinkin jotkut niistä ovat sattuneet merkitsemään hänelle erityisen paljon... Se arvostus ja erityismerkitys hänelle erityisesti joidenkin esineiden kohdalla ovat välittyneet minulle nimenomaan hänen tekstiensä välityksellä.

Mitä tässä vielä voisi sanoa? Vaikka voisi sanoa vielä paljonkin tai toisaalta olla sanaton, molemmat tavallaan kuvaavat samaa tunnetta: halua kiittää.

Siksi Virpi, mitä lämpöisimmät ja sydämellisimmät kiitokset Sinulle tästä taianomaisesta kuukaudesta ja näistä kaikista taidolla tehdyistä, uskomattoman hienoista lahjoistasi! Jok' ikinen niistä on minulle erityisen tärkeä,  merkittävä ja arvokas siitä syystä, että olet ne tehnyt juuri Rauhaniemeä ajatellen. Siksi niillä on, ja aina tulee olemaan, aivan erityinen asemansa Rauhaniemessä, ja vaalin niitä suurina aarteinani.

Itse tein Kurjenpolveen pienen mäntyisen jakkaran. Kirjaimet maalasin punamullalla.




 

torstai, 27. joulukuu 2007

Netti ollut alhaalla

Koko joulun pyhät alkaen jouluaaton aamuna netti on ollut "alhaalla" tähän päivään saakka! Siksi en ole päässyt kertomaan viimeisestä kalenteriluukusta. Nyt tämä taas onneksi toimii.

sunnuntai, 23. joulukuu 2007

23. Luukku

Tämän aamuinen paketti sisälsi kyllä aivan uskomattoman upean lahjan!! Virpi on itse virkannut  ihastuttavan, IHANAN päiväpeiton, miltei samanlaisen, kuin minulla on 1:1-koossa äitini tekemänä. Tämä miniatyyri taas jälleen kerran osoittaa, kuinka taitava Virpi on. Pojakangaskin, jouluisen punainen, on aivan ihana, sellaista silkkimäistä. Virpi tosin laittoi mukaan viestiä, että voisin vaihtaa kankaan Rauhaniemen makuuhuoneen väreihin sopivaksi. Nyt en ainakaan halua edes ajatella, että vaihtaisin. Katsotaan nyt, miten ne värit sitten tulevaisuudessa muotoutuvat. Tämä on niin kaunis, ettei sanotuksi saa. Miten kummassa olet ehtinyt tämmöisen tekemään? Kuinka ihmeessa rasit tämmöisestä aarteesta luopua?

Tässä lähikuva tästä upeasta taidekäsityöstä ihasteltavaksenne:



Minulla ihan kurkkua kuristaa, kun jotenkin liikuttaa niin mieltä tämä Virpin suuritöinen ja kaunis lahja.
Kiitos, Virpi! Olet kyllä kertakaikkisen kultainen!!!!!
Itse tein Kurjenpolven rouvalle minikokoisen helminauhan.

lauantai, 22. joulukuu 2007

Mystistä...

Eikö ole vähintäinkin kummallista, että samalla swappiparilla on blogissaan peräkkäisinä päivinä merkintä ilman kuvaa? Molemmilla on kuitenkin painavat syynsä: Virpi kaatui ja satutti itsensä, ja minulla on  - paketti hukassa!!! Voitteko kuvitella: paketti hukassa!! Se on kadonnut aivan merkillisellä tavalla. Kaikki Kurjenpolvesta lähetetyt "luukut"  ovat olleet koko ajan keittiön pöydällä, tarjottimella, jolle ne alunperinkin asetin. Nyt tämä yksi, "Luukku 22", puuttuu. En tiedä, mitä sanoisin; on tämä on niin mystistä. Ei se ole itsestäänkään siitä voinut lentoon lähteä. Tuntemukset vellovat laidasta laitaan: harmittaa, ihmetyttää, hämmentää, suututtaa...

Meidän paimenpoikamme, Maxim, on kyllä sangen varastelevaa sorttia, jos niikseen tulee. Sen kroppa on sen verran pitkä, että se ylettyy varsin helposti pöydältäkin nappaamaan mikä milloinkin sitä sattuu kiinnostamaan - jos saa siihen tilaisuuden. Ja jos se suuhunsa jotain saa, se on sitten menoa. Tarjottimen laitoin kuitenkin keskelle pöytää, ja olin itse varma, ettei se siihen yllä. Lattialta ei ole tähän mennessä löytynyt kylläkään mitään todisteita siitä, että Maxim olisi tässä syyllinen...

Minulla on toista päivää meneillään joulusiivous. Elän toivossa, että kadonnut paketti vielä löytyy. Virpi varmasti kertoo omassa blogissaan, mitä tämä mystinen paketti sisälsi. Anteeksi, Virpi, anteeksi!

perjantai, 21. joulukuu 2007

21. Luukku

Rauhaniemeen saatiin tänään oikein vanhanaikainen tallilyhty kynttilöineen kaikkineen. Sellainen puuttuukin tallista kokonaan, ja on sen vuoksi ehdottoman tarpeellinen ja hyödyllinen tarve-esine. Lyhty on juuri sellainen "oikeaoppinen" , oikean mallinen ja tehty tieten tahtoen erittäin taitavasti vanhan näköiseksi, vähän jo ruostuneeksi. Yhdellä adjektiivilla sanottuna, se on aivan ihastuttava, vai mitä sanotte tästä:



Minä tein Kurjenpolveen muutaman kuusenkoristeen heinistä ja kaksi mäntyistä leikkuulautaa.

torstai, 20. joulukuu 2007

20. Luukku

Tämän päivän luukussa oli erittäin taidokkaasti ja pikkutarkasti tehty taulu!! Eikä ollenkaan mikä tahansa taulu, vaan aiheena on Rauhaniemen vahti- ja paimenkoira Maksim, joka jollakin mystisellä tavalla on kadonnut blogini oikeasta reunasta. Täytynee jossakin välissä tutkailla blogin kooditusta, josko onnistuisi saamaan "karanneesta" koirasta kiinni.

Niin, taulussa siis komeilee todellinen paimenpoika, josta on jo tehty pienoispatsaskin  - made by Virpi.
Tämän taulun kehystys on vähintäänkin yhtä huolellista työtä, kuin oikeissa 1:1-tauluissa. Puukehykset ovat todella kauniit, hillityt ja lakattu. Tästä löytyy myös oikeaoppiset "pastispahvit". Ihan on, kuin ammattilaisen työtä! Tämän paikka on ilman muuta tulevan kirjaston seinällä. Kurjenpolveen ja Virpille lämpimät kiitokset ihanasta työstä!



Itse tein ja kirjoin Kurjenpolven keittiöön pyyheliinapeiton, josta minulla on todella huono kuva. Unohdin ottaa tästä yksittäiskuvaa, joten tämä täytyi rajata swappitavaroiden yhteiskuvasta. Virpi näyttää ottaneenkin siitä omille sivuilleen erittäin tarkan otoksen.

keskiviikko, 19. joulukuu 2007

19. Luukku

No niin, 19. päivän luukku on avattu. Paketti oli mielenkiintoisen muotoinen ja helisi lupaavasti. Sieltä paljastui sellainen taloustavara, jota ilman mikään huusholli ei voi tulla toimeen ainakaan 1900-luvun alussa, jota aikaa Rauhaniemessä eletään, nimittäin kunnon "maitopääläri"! Sisältö ei tällä kertaa ollutkaan maitoa, vaan kauniita, meripihkan värisiä ja vähän tummempia, särmikkäitä lasihelmiä (vai onko osa kristalleja). No, yhtäkaikki, helmet ovat erittäin, erittäin kauniita, ja niistä voisi joskus tehdä vaikka pienen kruunun. Tuo "maitopääläri" onkin sitten vähän fiinimpää mallia, nimittäin se on valmistettu kuparista! Ja kannessa on merkintä "2 öre" sekä pohjassa "5 öre". :) Tämä on niin hauskan ihana ja erikoinen kapistus, että ihan suupieliä väkisin vetää hymyyn. Kyllä Olgan passaa tällä Rauhaniemeen maitoa hakea. Kiitokset Virpille jälleen kerran!!

Mitäpä sanotte, eikö olekin ihanan persoonallinen ja samalla liikuttavan näköinen "pääläri"! Näitä ei varmasti ihan joka talossa olekaan! :)
      

Tässä vielä pohjasta kuva; tuli vähän liian tumma. Jos oikein tarkkaan tihrustaa, saattaa nähdä "5-äyrisen"! :)
Eräässä vanhassa sadussa haettiin "kymmenellä pennillä siirappia". Tällä kannulla vastaavasti haettaneen maitoa kahdella tai viidellä äyrillä... Ei sentään, Rauhaniemi elää elämäänsä kotoisessa Suomessa.

Kurjenpolveen lähti tarroja.

tiistai, 18. joulukuu 2007

RAUHALLISTA JOULUNALUSAIKAA!

MUISTAKAA KIIREITTENNE KESKELLÄ  VÄLILLÄ MYÖS LEVÄHTÄÄ!

tiistai, 18. joulukuu 2007

18. Luukku

Mieltä lämmittää, kun huomaa, miten Kurjenpolvessa on ilmiselvästi paketteja tehdessä ajateltu rauhaniemeläisten selviämistä kuluvan talven pakkasista, kun talokin on vielä niin pahasti keskeneräinen. Tyhjistä huoneista pakkaa välillä kylmä sisälle, joten Olgalla on keittiön hellassa jatkuva tuli, ja ruokasalin kakluunissa poltetaan praasua ainakin kaksi kertaa päivässä. Kurjenpolvesta on tullut muun muassa villatakkia, lapasta ja sukkaa, pipoa, kaulaliinaa ja  liinavaatteita oikein itsevirkattujen välipitsien kera muista upeista lahjoista nyt puhumattakaan. Tänä aamuna tuli sitten aivan hurmaava, sininen tilkkutäkki ja siihen sointuva tyyny!!!! Niin on kaunis ja huolella tämäkin tehty, että kurkkua kuristaa. Voi hyvät ihmiset, miten IHANAA on saada lahjaksi tällaisia aarteita oman nukketaloon!!!!!!

Tässä täkki ja tyyny kauniisti viikattuna ja solmittuna kapealla silkkinauhalla:
      

Tässä sitten levitettynä koko komeus tyynyineen! Tällaisen tilkkutyön suunnittelu ja tekeminen on isotöinen ja haastava projekti, koska värien ja kuvioiden pitää olla balanssissa, ettei kokonaisuudesta tule levoton. Tässä täkissä kaikki on kohdallaan, niin värit, kuviot, kuin koko toteutus alusta loppuun asti. Tämäkin täkki tyynyineen on hyvin mieluinen ja ihana lahja, ja kuuluu ehdottomasti Rauhaniemen aarteisiin.
Lämmin kiitos Kurjenpolveen!


Minä lähetin virkkaamani hartiahuivin.

maanantai, 17. joulukuu 2007

17. Luukku

Tänään Kurjenpolvestä saatiin kunnon ompeluvehkeet: kaunis, kannellinen puurasia sisältäen pikkuruiset rullat ompelulankaa eri väreissä, mittanauhan ja nuppineuloja. Mukana oli reilut kangassakset. Nämä ovat kaikki hammästyttävän oikean näköisiä!! Tässä näette taas oikein aidon pienoismallin 1:1-kokoisesta ompelulaatikosta. Kerrassaan upea!! Ja kaikki on niin hyvässä järjestyksessä. Kyllä näillä tarvikkeilla kelpaa Rauhaniemen näisväen pistellä menemään. Kiitos Virpi jälleen kerran!

Katsokaapa, kuinka somia nämä ovat:


Kurjenpolveen lähti Rauhaniemestä pikkuinen pussi vihannes- ja hedelmäviipaleita.

sunnuntai, 16. joulukuu 2007

16. Luukku

Voi tuota Virpiä! Että onkin ottanut taas kaikki huomioon (olen tämän kyllä ennenkin sanonut)!!!

Tänään sain aivan UPEAT kannut, ison ja pienen! Virpi on selvästi  Rauhaniemessä käydessään huomannut keittiössä pyyheliinapeiton, jossa on tämä sama kuvio. Kokeilin näitä heti keittiön pöydälle, ja kyllä ne sopivat kokonaisuuteen sitten niin kauniisti ja täydellisesti! *Huokaus*. Voi että on mahtava tunne omistaa nukkekoti, jossa on mukana myös taitavien tekijöiden käsintehtyjä, uniikkeja esineitä. Kun oikein ajattelee, koko talohan on sisustuksineen ja muine miniatyyreineen aikamoinen taideteos! Tämän saman asian on varmasti huomannut jokainen nukkekoti- ja miniatyyriharrastaja. Ja minusta on ihanaa ajatella, että tämä jää sitten aikanaan tuleville sukupolville...

Tässä kannut pakattuina joulunpunaiseen villaan.

  

Eikö olekin taitavasti tehty! Itse en ole vielä onnistunut tämmöisten muotoilussa alkuunkaan; jotenkin massailu tuntuu minusta hirveän vaikealta. Laitan tähän vielä kuvan pyyheliinapeitosta, jotta näette, miten upeasti nämä sopivatkaan yhteen!!
Kiitos Kurjenpolven taitavalle omistajalle!!!!!

   

Rauhaniemestä lähti Kurjenpolveen paketti kankaita.

lauantai, 15. joulukuu 2007

15. Luukku

Voi hyvät hyssykät, mitä täänään tuli paketista!  Käkikello - siis minikokoinen kä-ki-kel-lo!!! Tämä on kyllä kertakaikkisen söpö ja liikuttava, aivan ihana!!! Tällekin tuli heti luonteva paikka meileen, ja siitäkös pikku-tytöt ovat mielissään. Tämä on tosi hauska kapine, kun tämän ympärille voi rakentaa niin monta, monta mukavaa uutta tarinaa...

Katsokaapa! Kohta, kolmen minuutin kuluttua luukku aukeaa, ja käki kukkuu
kahdeksan kertaa. Silloin on Rauhaniemessä lasten nukkumaanmenoaika.

Minä lähetin Kurjenpolveen keinuhevosen. Ajattelin, että Virpi voi "tuunailla"
siitä oikein kunnon orhin Kurjenpolven lastenkamariin.

perjantai, 14. joulukuu 2007

Olgan keittiötuoli

Lehtisahalla syntyi noin kuukausi sitten harjoittelutyönä mäntyinen tuoli. Koska tämä on hieman vinksallaan suuntaan jos toiseenkin, tämä saa mennä Olgalle keittiötuoliksi. Maalasin akryylivärein, samoin nimikointi on akryyleillä. Krapsutin ja lisäilin hippusen vaaleaa väriä ikään kuin kulumiksi.

      

perjantai, 14. joulukuu 2007

14. Luukku

Kukkakankaita saimme Rauhaniemeen Kurjenpolvesta tänä aamuna. Molemmat ovat kuvioltaan tosi kauniita, sellaisia pikku-kukkaisia, sinisävyisiä ja oikein herkkiä.  
Minusta on ihanaa kerätä erilaisia kankaita, pitsejä ja nauhoja. Kun ompeluinnostus iskee, on sitten mistä ottaa! Lämpimät kiitokset Kurjenpolveen!


Rauhaniemi lähetti pohjoiseen lapaset, ompelukorin ja keskeneräisen kutimen

torstai, 13. joulukuu 2007

13. Luukku

Kaksi kappaletta lumivalkoisia pitsilakanoita saivat kertakaikkiaan puistelemaan päätä hämmästyksestä, ja huokaisemaan ihastuksesta! Miten täydellisiä, valkeita ja kauniita ne ovatkaan!!! Nekin on ommeltu ohkaisesta, puuvillakankaasta, ja somisteena itse virkatut pitsit!!!!!!!!!! Nämä ovat juuri sellaisia liinavaatteita, kuin tuolle ajalle, 1900-luvun alulle, jota Rauhaniemessä eletään, on tyypillistä. Kiitos, Virpi tästäkin ihastuttavasta lahjasta!!!!


Apteekarskan piti heti levitää yksi lakana sängylle nähtäväksi
   
Kurjenpolveen lähti nauhoja ja pitsejä.

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Matkalaukku ja kadonnut avain

Apteekkari, agronomi Edward Tiger sai Kurjenpolven 7. luukusta lahjaksi komean matkalaukun, jonka hän lukitsi huolellisesti laittaen avaimen hyvään talteen. Laukkuun hän oli pakannut muun muassa  tärkeitä  maapapereita, joita  tarvitsi tulevalle matkalleen; ja lapset olivat häntä  "auttamassa" pakkauspuuhissa, mikäs sen mukavampaa!

Edellisenä päivänä, ennen matkalle lähtöään, apteekkari halusi tarkistaa laukkuun pakatut asiakirjat, mutta avaintapa ei löytynytkään mistään. Se oli hukassa. Koko huusholli meni ylösalaisin. Kaikki, lapsia ja palvelusväkeä myöten komennettiin etsintätehtäviin.

No, löytyihän avain lopulta - apteekista, tisurihuoneen yhdestä laatikosta, jonne apteekkari oli sen hajamielisyyksissään jättänyt. Hän antoi sen nyt vaimolleen pyytäen tätä tarkistamaan laukussa olevat paperit; hänen itsensä piti mennä vaatturin luokse uutta pukua sovittamaan.

Rouva Tiger, tyttäret Ester ja Anna (luutineen), vanha rovasti ja ruustinna, Olga sekä kissat ja koira seisoivat juhlallisesti kapsekin ympärillä, kun avainta sovitettiin lukkoon. -"Herre Gud, mitä Edo nyt sanoo!", siunaili vanha ruustinna muiden mukana vetäen käden suun eteen: laukussa ei ollut muuta, kuin Esterin märät villavanttuut! Missä ovat muut tavarat? Kuka oli "pakannut" laukun uudestaan? No, sekin asia selvisi: herrasväki Tigerin pienet ja ehtiväiset tyttäret olivat olleet pakkauspuuhissa papan tietämättä päättäen varustaa papan Helsingin matkalle kunnon Kurjenpolven villavanttuilla. Paperit ja muut papan matkavarusteet oli pinottu sievästi tuolille, josta ne siirrettiin takaisin laukkuun. Kyllähän tyttöset lopulta ymmärsivät, ettei pappa Helsingissä pärjäisi pelkillä lapasilla, vaikka ne kuinka olisivatkin taattua Kurjenpolven laatua. -Sen pituinen se.







Tämä tarina syntyi siitä, kun Kurjenpolven Virpi kertoi matkalaukkua tehdessään vahingossa lakanneensa koko laukun umpeen. Muutaman blogivierailijan kanssa mietittiin, mahtaisiko laukun saada auki... No, kirurgiveitsellä nitkuttamalla se viimein aukesi, ja sisältä paljastui hempeä kukkavuori säilytyslokeroineen.

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

12. Luukku

Puna-vihreästä laatikosta tuli tämä aamun luukussa hiottuja kristalleja! Minulla on lisää kristallikruunuja tulossa Rauhaniemen huoneisiin, joten nämä ovat erittäin mieleinen, tarpeellinen ja tervetullut lahja! Kerron sitten, missä kruusussa nämä tulevat olemaan. Kiitos, Virpi!
   
Kurjenpolveen lähti Rauhaniemestä koristemaalattu puunkantoteline ja koivuklapeja. Taatusti ovat kuivia, joten laittakaapa illa ratoksi kakluuniin praasu palamaan. :)

tiistai, 11. joulukuu 2007

11. Luukku

Salaisuuksien paketeista kuoriutui tänään kaksi aivan suloisen ihanaa tyynyä, joihin Virpi on ommellut valkoisesta kankaasta tyynyliinat rusetteineen ja virkannut vielä kaiken kruunuksi niihin pikkuruiset pitsit. Tuo kangas on muuten minusta todella hienoa, sellaista ohutta, vanhanaikaisen tuntuista, pehmeää ja taipuisaa. Ja voi, kuinka sileiksi Kurjenpolven taloudenhoitaja (jokuhan siellä varmaankin huolehtii talosta sillä aikaa, kun herrasväki on matkoilla...) onkaan silittänyt tyynyliinat!! :)  Kuva ei kerro yhtään mitään siitä, miten upeita nämä todellisuudessa ovat ! Kiitos, Virpi!  :)



Minä lähetin Kurjenpolveen ruusukupit.

maanantai, 10. joulukuu 2007

10. Luukku

Tänään Kurjenpolvesta saatiin erilaisia nauhoja, joita voi käyttää vaikka mihin! Jossakin vaiheessa osan ainakin käytän huonekalujen verhoiluun, asukkaiden vaatteisiin yms.
Lämpöiset kiitokset ja terveiset Virpille Kurjenpolveen.



Rauhaniemestä lähetettiin joululeivonnaisia: oikeasta piparkakkutaikinasta leivottuja pipareita, sekä taikataikinasta pyöräytetty suklaakakku, jossa päällä aitoa sokeria.

sunnuntai, 9. joulukuu 2007

Kenkiä ja nauhoja...

Tuossa edellä kiittelin Kurjenpolven Virpiä muun muassa tämän aamuisesta joulukalenteriswapista saamastani ihanasta nauhasta. Haluan tähän laittaa muutaman kuvan siitä, mitä tarkoitin.

Anna on liihottanut tähän mennessä aina lettinauhat auki, muttei enää - kiitos Virpille!!! :)
Virpi, katsopa, kuinka nätit rusetit sain nauhastasi myös Annan uusiin mustiin kenkiin, joista toinen on vasta valmis. Nyt on kova hinku tehdä toinenkin, kun sain kunnon silkkinauhaa niihin! Molemmat kengät olen tehnyt aidosta nahasta.


Tässä kokeiltiin uutta nauhaa Annan toiseen lettiin, ja hyvin näyttää pysyvän kuosissaan.
Ja päällä on edelleen Virpin neuloma villatakki, josta Anna on erittäin ylpeä.

              
Samoin pikku "lakeripopot" ovat nyt oikein juhlavan näköiset!!!  Laitoin rinnalle vielä kuvan  Annan ruskeista "perhoskengistä", jotka tein isoäidilläni, (isälläni, minulla, molemmilla lapsillani ja nyt 1,5-vuotiaalla lapsenlapsellani) aikoinaan 1-vuotiaana olleiden kenkien mukaan (tulipa oikea lausehirviö). Näitä pienoismallikenkiä  ja alkuperäisiä isoäitini kenkiä pidän suurina aarteinani.
 

sunnuntai, 9. joulukuu 2007

9. Luukku

Kurjenpolvesta lähetettiin tällä kertaa jouluisia kranssintekotarvikkeita. Jotkut niistä ovat ainakin minulle aikamoisia harvinaisuuksia - esim. kellot ja ohut ja kapea nauha. Erityisesti viimeksi mainittua olen etsinyt kaupoista, juuri tuollaista eri väreissä, mutta ei ole löytynyt. Kapeaa, mutta tönkköä kylläkin löytyy vaikka kuinka, mutta noin ohkaista ei. Virpi, nyt kyllä taitaa olla niin, että en raski tuota nauhaa kranssiin laittaakaan, vaan luultavasti käytän ainakin osan siitä Annan uusiin, mustiin nahkakenkiin, joista toinen on valmiina ollut jo kuukausia, mutta innostus kaatui juuri tuohon nauhaongelmaan.
Kiitos, Virpi! Miten sinä olet osannutkin taas laittaa mukaan juuri sellaista, jota olen etsinyt, mutten löytänyt!

Laitoin Virpille tämän päivän luukkuun niput punaista, vihreää ja harmaata huovutusvillaa.

lauantai, 8. joulukuu 2007

8. Luukku

Taas oli jännityksen paikka aamulla. Tällä kertaa paketista tuli kaksi taidokkaasti virkattua sohvatyynyä, niin ihanat ja huolella tehdyt, kuten kaikki Virpin työt. Jaksan ihailla ja ihmetellä nimenomaan tuota pikkutarkkaa käden jälkeä. Ja vaikka nämä ovat pieniä, nämä ovat niin aidon näköisiä. Tällaisia ei ole helppo tehdä. Itse olen yrittänyt  virkata aikaisemmin vastaavan tyyppistä tyynyä, mutta roskiin se meni, kun siitä tuli nimenomaan kömpelö ja "koppurainen". - Kiitos Virpi jälleen!! Näillekin on jo suunniteltu paikkansa, kunhan saadaan Rauhaniemeen kalustettua lisää huoneita.

Tyynyt edestä... (eivät kiillä luonnossa, vaan ovat kauniin mattapintaiset)


ja takaa


Virpille lähti kylpykori.

perjantai, 7. joulukuu 2007

Kristallikruunu katossa

Nyt on sininen kristallikruunu ruokasalin katossa toistamiseen. Laitoin siihen ensin yhden kynttilälampun sisään, mutta tuntui vähän liian hailakalta valolta. Emman innoittamana otin kruunun irti ja laitoin sisään vielä toisen samanlaisen kynttilälampun.  Ensin tietysti kokeilin, että se toimii. Ei syttynyt valoa ennen kuin  sitä johtoa vähän heiluttelin. Laitoin sen siis toiseksi valolähteeksi kruunuun siinä uskossa, että se toimisi  kuitenkin. Pitkän ja kovan uurastuksen jälkeen jännityksellä sytytin valot. Suureksi harmikseni reistaileva kynttilälamppu ei palanut. Kyllä harmitti, ja päätin, etten enää irrota toista kertaa kruunua katosta. Siinäpä saa nyt olla yhdellä valolla. Täytyy laittaa lisävaloja muulla tavalla. Minulla on ollut noiden kynttilälamppujen kanssa tosi huono onni. Opin nyt, että aina kannattaa testata valot heti, kun on ne ostanut.

Tässä muutama kuva. Tämä kruunu on tehty aidoista kristalleista, paitsi nuo sininet tikarihelmet ovat lasia. Kauniistihan nuo kristallit heijastavat sateenkaaren värejä seinälle.

  

Vielä kuva vähän tyhjyyttään ammottavasta ruokasalista. Yritän siitä tehdä tähän hätään jouluhuonetta haalimalla kasaan sekalaista huonekalua, mitä nyt minulta tällä hetkellä löytyy. Vähän kolkkoahan tuolla on, kun seinät ammottavat tyhjyyttään, mutta kyllä tähän silti on jotain jouluntaikaa syntynyt, kun pikku-Esteriä noin hyvin nukuttaa hämyisessä huuoneessa. ..


EDIT: Nyt menivät lapsoset sekaisin. Ei siellä Ester nukkua nössöta, vaan pikku-Sofia.

perjantai, 7. joulukuu 2007

7. Luukku

Taas tuli Kurjenpolvesta hyödyllistä tavaraa Rauhaniemeen, nimittäin kunnon matkalaukku eli kapsekki - ja niin rehdit remmitkin ympärillä! Kiitos taas, Virpi!

On se onni, että herrasväki Tigerillä on nyt ainakin yksi oma kapsekki. Oman apteekin pito,  Rauhaniemen laajat tilukset ja päärakennuksen rakennusurakka vievät tyystin apteekkarin ajan niin, ettei semmoista asiaa, kuin oma matkalaukku, ole ehtinyt edes ajatella, saatikka sitten hankkia. Ainahan sitä on voinut  matkalle lähtiessä lainata Vienolan mustereilta.

Tämmöisen komistuksen Tigerit siis saivat.


Rauhaniemestä lähti Kurjenpolveen pipo ja kaulaliina.

torstai, 6. joulukuu 2007

Itsenäinen Suomi 90 vuotta

Kynttilät palavat perinteisen tavan mukaan Rauhaniemen ikkunoilla tänään klo 18.00-20.00 (samoin kuin lapsuudenkodissanikin aikoinaan. Koska sinä aikana ei ollut mikään muu valo päällä, tunnelma oli taianomainen...) 

Apteekkari, agronomi Tiger perheineen ja palveluskuntineen toivottaa kaikille

                                  HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

torstai, 6. joulukuu 2007

6. Luukku

Ihastuksen huokauksia! Nyt ei ole Annalla ja Esterillä hätäpäivää, kun kuluvan talven kovat pakkaset ovat vielä edessä! Koska Kurjenpolvi sijaitsee pohjois-Suomessa, siellä tiedetään, kuinka ankaran talven varalle on varustauduttava. Rouva Tiger huokaisee helpotuksesta, koska tyttösten villavaatepuoli on nyt kunnossa: on pipoa, villatakkia, töppöstä, lapasta ja kaulaliinaa!!! Ja kudottu vielä niiiin pehmoisesta ja erittäin kauniin värisestä langasta!
Me kaikki yhdessä, sekä koko Tigerin perhe että tämän blogin pitäjä kiitämme Kurjenpolvea ja Virpiä tästä lämpöisestä paketista!

Nuo käännetyt kantapäät ja lapasten peukalot ovat muuten
aivan uskomattomat! :)


Tässä Ester esittelee uusia villatöppösiä ja tumppuja Annalle. Kaulahuivi unohtui kuvasta pois.


Kurjenpolveen lähetin vastavuoroisesti itse valamiani valkoisia, punaisia ja sini-valkoisia kynttilöitä.

keskiviikko, 5. joulukuu 2007

5. Luukku

Itsenäisyyspäivän aaton paketista paljastui aivan ihana kukkalähetys. Siellä oli kaksi pikkuruista viherkasvia, anopinkieli ja köynöskasvi, joka oli kierretty somasti ympyräksi.
Rauhaniemeen nämä kauniit kasvit ovat mitä tervetullein lahja, koska siellä on ennestään ainoastaan pajunkissoja - jäänyt pääsiäisestä - ja nyt markkinoilta ostettu Tarun niin ikään köynöskasvi.

Tässä ruukkukukat toistaiseksi keittiön apupöydällä. Kunhan saan huonekaluja lisää ja tehtyä ikkunanlautoja yms., siirrän nämä aarteet muihin huoneisiin.



EDIT: ...niin, meinasi unohtua. Lähetin itse Kurjenpolveen kananmunia kulhossa.

tiistai, 4. joulukuu 2007

4. Luukku

4. luukusta kuoriutui esiin kaksi aivan uskomattoman suloista villatakkia, molemmille Rauhaniemen pikku-tytöille! Voi Virpi, kuinka sinä oletkaan tullut ajatelleeksi molempia tyttösiä!! Anna ja Ester ovat niin onnellisia takeista helminappeineen ja uusista myssyistään, että niitä on pidetty päällä aamusta saakka.

Kiitos taas, Virpi! Tuntuu, että vaikka sanoisin mitä, se kaikki on vain sanahelinää. Oi hyvät ihmiset, kun näkisitte nämä luonnossa!!! Nuo napinreiätkin ovat täydelliset!

Etteivät vain tyttöset ole aikeissa lähteä pihalle lumitöihin, ja vielä nappaskengissä!



Pipo ja villatakit ovat niin mieluiset, ettei niitä haluta riisua edes nukkumaan mennessä!
Katsokaa noita nappeja, napinreikiä, resoreita!!!



Itse annoin neljä kappaletta keittiöpyyhkeitä.

maanantai, 3. joulukuu 2007

Nukke- ja Nallemarkkinoilla

Kyllä oli melkoinen mylläkkä ja väentungos tämän vuotisillakin markkinoilla! Tuntuu, että joka vuosi ihmisiä on aina vain enemmän - ja sehän on kerrassaan hienoa! Itse olin heti kymmeneltä ovella, johon oli syntynyt pientä jonoakin. Lopputuloksena kaikesta markkinahumusta on hyvä mieli ja tyhjä kukkaro.

Kaikkea ihanaa sain hankittua tänäkin vuonna. Erityisesti mieltä ilahduttavat vanhat pitsit ja niin ikään vanhat, henkäyksen ohuet kankaat, jotka löysin ihan sattumalta; en vain hoksannut tohkeissani kysäistä myyjän nimeä.

Ensimmäiseksi päätin suunnata joko Tarun (Astikainen) tai Väinölän Marian myyntipisteisiin - mutta niin oli moni muukin päättänyt !! Ihmismuuri oli näillä myyntitiskeillä ainakin silloin miltei läpipääsemätön. Tovin odotettuani minua lykästi ja  pääsin kuin  pääsinkin Tarun kanssa tekemään ensimmäiset kauppani. Olen ostanut häneltä ennenkin nukkeja niin Helsingin  kuin Tukholmankin markkinoilla,  ja aina hänen myyntipöytänsä ympärillä parveilee ihmisiä laumoittain. Siitä huolimatta hän jaksaa olla aina ystävällinen ja kiireettömän oloisesti jakaa neuvoja ja antaa ohjeita ja vinkkejä koskien milloin vaatteiden ompelua, milloin hiuksien kampaamista tai peruukin vaihtoa. Kiitos Taru!! Rauhaniemi sai arvoisensa isännän, KOMEAN ja arvovaltaisen näköisen, tiukkailmeisen, mutta lempeän. :) Apteekkaari, agronomi Tiger on tällä hetkellä ilman vaatteita, ja hiuksiakin pitää siistiä; ovat lomamatkalla kasvaneet turhan pitkiksi. Taru antoi tapansa mukaan kullanarvoisia ohjeita. Siinä sitä onkin haastetta ja kysymysmerkkiä kerrakseen, kuinka saada onnistumaan kokonainen miesten puku kaikkine asiaan kuuluvine lisukkeineen. Osaako kukaan sanoa, mistä löytyisi miesten puvun kaavoja 1:12? 
Rauhaniemi sai myös ensimmäisen viherkasvinsa, niin ikään Tarun tekemä herkkä, ruukussa oleva köynöskasvi, olisiko päivänsini (sellainen kellomainen, sininen kukka, herttamaiset lehdet).

Nukkekoti- ja Lelun myyntipöydän ääreen kauppoja tekemään onnistuin vasta kolmannella (!) yrittämällä. Onneksi vielä jäljellä olivat juuri se Rauhaniemen keittiöön väriltään sopiva renginkaappi, ihana pannumyssy ja tulevan lastenhuoneen  pesukomuutti. Olenhan minä kuvissa nähnyt Marian hienoja töitä lukuisia kertoja, mutta eivät kuvat koskaan vedä vertoja sille, miltä ne näyttävät luonnossa. Kiitos Maria sinullekin upeista töistäsi ja monista, monista ohjeista ja neuvoista!! Tekemäsi luuta, pannumyssy, renginkaappi ja komuutti kuuluvat nyt ehdottomasti nukkekotini aarteisiin.

Tässä kuvat ostoksista:

maanantai, 3. joulukuu 2007

Paketit 1-3

Olen eilen illalla palannut Helsingin ja Espoon reissuilta, joten siinä syy, miksi en ole vielä ehtinyt paljastaa kaikelle kansalle Kurjenpolvesta tulleita paketteja. Avattu ne tietenkin on - tottahan maar - ja mukaan matkalle piti ottaa lauantain avattu paketti sekä pari avaamatonta.

Nyt on ollut aivan surkeat olosuhteet kuvauksien kanssa. En kertakaikkiaan saa kunnon otoksia. Ja taas näyttävät patterit olevan lopussa. Nämä ovat niin hienoja töitä, että haluan ottaa niistä uudet kuvat. Täytyy vain yrittää napsia niin monta otosta, että joku niistä olisi kelvollinen. Nyt vain on niin hirveä halu näyttää teille nämä aarteet; siksi hyväksyn tähän hätään epätarkat kuvat.

1.  PAKETTI
En ollut uskoa silmiäni! Paketista paljastui Esterille HUOPATOSSUT!!!! Juuri sellaiset, joita olin joskus aikaisemmin mekon esittelyn yhteydessä hänelle kaavaillut. Tuskailin vain, että mitenhän sitä neulahuovutusta tehdään... Virpi on nämä ihan itse tehnyt. Niissä on koristenauhat ja kaikki. Katsokaa, kuinka suloiset!



Voi, kuinka Ester olikaan onnellinen punaisista tossuistaan! Taloudellisena ihmisenä rouva Tiger on sitä mieltä, että kasvunvaraa täytyy aina olla. Niinpä näihinkin mahtuu paksut sukat sisään, joten varpaita ei palele kovallakaan pakkasella.


Ester tykkää erityisesti tossujen koristenauhasta, ja siksi hän yrittää kohottaa hameen helmaa, että koristeet pääsisivät parhaiten näkyviin.

Itse laitoin ensimmäiseen pakettiin pussillisen pieniä helmiä ja kullanvärisiä korunosia. Erilliskuvaa en hoksannut ottaa.

2. PAKETTI
Toisesta paketista tuli mitä kaunein pitsiliina. Voi hyvänen aika, kuinka taidokasta työtä tämäkin on! Niin henkäyksen ohutta lankaa, että liina levittäytyy pöydän pinnalle todella kauniisti, eikä "tökötä" mistään kulmasta. Rauhaniemessä ei ole pöytäliinoja vielä muualla, kuin keittiössä, joten tämä on oivallinen ja rakas lahja Tigereille. Liinalla on jo paikkansakin. Se tulee aikanaan kunniapaikalle salin kulmikkaalle pöydälle.
Kiitos Virpi!



Itse annoin adventtikranssin ja neljä itse valettua kynttilää.


3. PAKETTI
No voi hyvät ihmiset! Pienet, pikkuruiset pipot molemmille Rauhaniemen tyttösille, Esterille ja Annalle!!!! Virpi, miten kauniit ja suloiset! Miten sinä osaatkin tehdä jotain noin täydellistä.
Sinulla on "hyppysissäsi" taito tehdä toinen toistaan upeampia pienoismalleja!

Tässäkin on pipoista valitettavan epätarkka kuva, mutta en malta olla näyttämättä. Kun saan uudet patterit, otan kuvan tytöistä uudet myssyt päässä.



Itse tein heinistä jouluhimmelin Kurjenpolveen.

torstai, 29. marraskuu 2007

Joulupaketti Kurjenpolvesta

No nyt se tuli, Nuket-listan joulukalenteriswap-paketti Virpin Kurjenpolvesta
- valtaisa röykkiö suloisia pikku-paketteja odottamaan avaamista.

Tässä pari kuvaa, sekä...




...yllätyspaketti, jossa oli seuraava viesti:" Tämän saa avata, milloin haluaa. 1. massatyöni, jonka haluan antaa sinulle. Yst. Virpi". Eipä siinä enempää odoteltu; avatahan se piti, kun oikein lupa annettiin.

Ja sieltähän paljastui selvä Welsh Corgi Gardigan, meidän Maksim-poikamme ja Rauhaniemen vahtikoira! Kiitos Virpi tästä ihanasta lahjasta!!!! ....ja tietysti koko joulukalenterista, jonka sisältö paljastuu pikku hiljaa joulukuun aikana...

lauantai, 24. marraskuu 2007

Tambuurin tapetointia ja kattomaalauksia

Rauhaniemen alakerran huoneet on nyt  tapetoitu. Suurin urakka oli tässä pienimmässä huoneessa, siinä kun on vaikka minkälaista vinkkeliä ja kulmausta.

Tambuurin tapetti ja boordi on printattu netistä, lattia on jäätelötikuista ja vahattu Liberonin tammen värisellä vahalla, samoin jalkalistat. Kattomaalaukset maalasin akvarelliväreillä; malli omasta päästä.
Sähköjohtoja varten uritin seiniä, kattoa ja lattiaa, ja sinne jäivät tapetin alle piiloon.
Tämä kalustus ei kuulu tänne; laitoin sen vain kuvausrekvisiitaksi.

Tässä muutama otos eri vinkkelistä.








Kattomaalaukset akvarellivärein.


Tässä vielä lähikuvaa.

 

maanantai, 19. marraskuu 2007

Esterin kirjailtu mekko

Sain vihdoinkin ommeltua Esterille ensimmäisen mekon. Somistin sitä vähän kirjonnalla, joten siitä tuli oikein jouluinen ja vähän folkloristishenkinen.  :O)
Mustat sukat ovat parhaillaan työn alla, ja niihin sopivat kengät mietintämyssyn alla. Yhdet sukat lensivät jo roskikseen. Kenkinä voisivat matalavartiset punaiset tai vihreät huopatossut olla kivat, ja sitten vielä tonttulakki...

Tämä nukenvaate on sitten ensimmäinen lajissaan, jonka olen tehnyt, eikä se kyllä ollut mikään helppo homma! Kaavat tuppasi tulemaan aluksi aina liian pienet. On se kumma, että näinkin pienellä nukella mekon kaavat näyttävät tosi suurilta saumanvaroineen.
Mekko on sen verran vielä keskeneräinen, että takaa puuttuu helmasta yksi kuvio.
Kuviot olen kirjaillut yksinkertaisella muliinilangalla, ja mallin otin yhdestä kynttilänjalasta... kyllä, kynttilanjalasta!! ;O) Mekon voi pukea ja riisua.

(Kuvien laatu on valitettavasti epätarkka, kun ei millään valo riitä).

Tässä Ester on lähdössä viemään jouluomenoita Vienolan mustereille.





...tässä vielä takaa (yksi helmakuvio siis vielä puuttuu)

sunnuntai, 18. marraskuu 2007

Joulukalenteriswappien paketointia

Nuket-listan joulukalenteriswapit on nyt paketoitu ja sinetöity, joten vastaanottajan on turha mennä kurkkimaan sisältöä ennen aikojaan ;). Laitan paketit matkaan viimeistään tiistaina; ehtivät siis ajoissa Virpille.

Kylläpä tulikin komea kasa!

perjantai, 16. marraskuu 2007

Blogipohjan remppaa

Pohja on ollut taas remontissa, kuten kuvasta näkyy. Olen "herkutellut" kahden taustan, kukkien ja raidan kanssa, kun molemmat ovat kivoja. Mies tuli katsomaan, ja tykkäsi, että tuo raitatapetti on hänen mielestään rauhallisempi. Ihana mies, kun jaksaa olla kiinnostunut ja arvostaa tätäkin harrastustani! Siispa raita hänen ja kaikkien mineilyä arvostavien miesten kunniaksi!

Ja tämä kuva maalaamastani "Pyhä ylienkeli Mikaelista"  on Lissulle, jolle kuuluu suurin kiitos remontin lopputuloksesta.

 

keskiviikko, 14. marraskuu 2007

Koristemaalausta

Nämä jakkarat on sahattu jo aikoja sitten vanerista käsikäyttöisellä lehtisahalla, kun silloin en vielä omistanut sähköistä vempainta. Malli on otettu ostojakkarasta. Koristeet olen maalannut temperaväreillä ja  emulsiona käytin kananmunankeltuaista sekoitettuna valkoviiniin.Yritin vähän hioa niitä, jotta tulisivat "vanhan" näköisiksi. Tuo ruusujakkara on maalattu aikaisemmin, ja kranssijakkara vast'ikään. Vuosiluku 1896 on se vuosi, kun lapsuudenkotini Rauhaniemi valmistui.

perjantai, 9. marraskuu 2007

Mininikkarointi jatkuu

Tein 1:1 -kokoisesta, vanhasta jakkarasta pienoismallin kokeillakseni, miltä tuntuu ajella sahalla vähän  kurvikkaampaa linjaa. Tuntui kyllä aluksi vähän vaikealta, mutta ei mahdottomalta!!! Puuna käytin nyt koivua. Vähän hassun ohkaiset nuo listat (kahvitikkuja, jotka nekin sahattu lehtisahalla) kun ei ollut oikein muuta sopivamman levyistä puuta saamanteilla. Ja saumat pakkaavat irvistelemään - mutta hui hai, ei se mitään! Tästä on suunta vain ylöspäin, eikö! :o)  Innolla nyt opetelen minulle ihan uutta maailmaa.

Tämän pintakäsittelysuunnitelma on selvä: aion pistää maalin päälle. Mutta sen vaahterapöydän pinnan kanssa fiilistelen edelleen... :O)

keskiviikko, 7. marraskuu 2007

Ensimmäinen kokeilu uudella sahalla

Keittiöön tarvittiin pientä apupöytää ikkunan alle, joten kokeilin ensimmäistä kertaa uutta lehtisahaani. Voi, miten se on ihana!! Pöytä olikin oivallinen harjoituskappale näin ensi alkuun, sillä siihen tarvittiin vain suoria osia. ;)  Sorvatut jalat ovat valmista ostotavaraa. Minulla oli pieni pala vaahteraa, jonka kauniit kuviot yritin saada näkyviin.
Ihastuin niin tuohon vaahteran väriin, ja syiden kuvioon (vai miten niitä kutsutaan), etten vielä ole raaskinut pöydän pintaa käsitellä. Voisihan sen vaikka öljytä, mutta jotenkin tuntuu, että tammivahaus sopisi muun sisustuksen kanssa paremmin. No, katsotaan...

Tässä muutama kuva. Vähän se kyllä on hassun näköinen, kun jouduin tekemään siitä tilan ahtauden vuoksi noinkin kapean. Kyllä se kuitenkin keittiössä näyttää ihan
mallikkaalta. :)

tiistai, 6. marraskuu 2007

Hylly ja pärekoppa

Vihdoin sain aikaiseksi hyllyn jo aikaisemmin kirjomalleni pyyheliinapeitolle. On se vaan kumma, miten koko keittiö on taas eri näköinen, kun hylly on paikoillaan. Samalla vaihtoivat muutamat keittiömööpelit paikkaa - ja tuskin tämäkään on lopullinen järjestys...

Hyllyn päällyslevy on balsaa, ja sivuosat ostotavaraa, poikkipuuna grillitikku. Maalasin valkoiseksi, paitsi kuvio-osat ja  hyllytason käsittelin Liberonin tammivahalla. Lisäksi tein rautalangasta kannattimiksi pienet lenkit.

Täytyy sanoa, että olen itse aikamoisen tyytyväinen
aikaansaannokseeni. :)



Pahoittelen kuvan kehnoa laatua.  Valoa oli liian vähän, ja patterit kamerasta "finito". Otan myöhemmin paremman  kuvan.

Tässä vielä keittiökuvaa. Sisustus muuttaa muotoaan aina sen mukaan, mitä uutta sinne tekee tai ostaa. Kattoon laitan jossakin vaiheessa parrut. Seinätkin näyttävät paikoin aika alastomilta.



1,4 kuukauden ikäinen jälkikasvumme löysi metsästä palasen koivun tuohta. Tästä aidosta ja hienosta materiaalista näpersin keittiöön pärekopan, jonka Rauhaniemen Siiri-kissa omi välittömästi itselleen pesäpaikaksi -

...katsokaa, vaikka... Ketäs tästä ohjeesta kiitetään? Aivan oikein: Mariaa!

tiistai, 6. marraskuu 2007

Kynttilöiden valantaa Rauhaniemessä

Rauhaniemen sokerileipuri ja keittiön hengetär Olga on perinteiseen tapaansa aloittanut jouluvalmistelut pyhäinpäivän aikoihin kynttilöiden valannalla. Eikö vain tullutkin upeita! Ja huomaattehan, että joukossa on myös kaksi sini-valkoista itsenäisyyspäivän kynttilää!  Tuo sininen väri vaan olisi saanut olla voimakkaampi. Tosin se näyttää todellisuudessa sinisemmältä, kuin kuvassa.

Olga kiittää oivallisesta ohjeesta  - ketäpä muuta, kuin Mariaa.  :)
(Tämä kynttilöiden teko oli muuten tosi mukavaa puuhaa!)

Tässä kynttilöiden valutus meneillään.



Olga sytytti pyhäinpäivän kunniaksi uuden uutukaisen, juuri valmistuneen kynttilän, jota
Tigerin pikku-tytöt tässä ihastelevat.

perjantai, 26. lokakuu 2007

Kuka käyttää Proxxonin sähköistä lehtisahaa?

Moikka!

Olen etsimässä itselleni sähköistä lehtisahaa ja tänään olin lähirautakaupassa tutustumassa yhteen merkkiin, joka sitten osoittautui liian "krouviksi" näihin mineilytöihin.
Niinpä he suosittelivatkin PROXXONin mallia DSH/E. Nyt olisi kiva ensin tietää, onko teistä jollakin käytössä nimenomaan Proxxon? Ja minkälaisia kokemuksia teillä on siitä?

Kertokaa hyvät ihmiset, sillä olen aivan tulisilla hiilillä!!!!

sunnuntai, 14. lokakuu 2007

Sivujen päivitystä ja ulkomuotoseikkoja

Olen tehnyt muutamana päivänä sivustolle päivityksiä, lisäillyt linkkejä ja testaillut eri juttuja, lähinnä yrittänyt saada kuvilleni jonkinmoisia kehyksiä. Uusia kuvia ei tällä erää nyt ole, kun joulusalaisuuksiakaan ei saa paljastaa...

tiistai, 9. lokakuu 2007

Hupsista heijaa - vihdoinkin uusi sivupohja!

Ihastelin kovasti Lissun uutta sivupohja-asua ja kaunista ruusukuvaa. Samalla taisin tuskailla omia ongelmiani vaihtaa blogini ulkoasua. Ja eipä aikaakaan, kun tämä tehopakkaus laittoi pyytämättä  minulle uuden, itse mukaelmansa pohjan (eli tässä on siis Minjan pohja, jota on hiukan muunneltu). Ja ei siinä vielä kaikki: tekaisipa siinä sivussa minulle vielä (huom. tämäkin pyytämättä) bloginapinkin!!  Että semmoista!


Tämän ruusun haluan ojentaa Lissulle kiitokseksi  suuresta avusta ja  ystävällisyydestä!
 

 

tiistai, 9. lokakuu 2007

Joulusalaisuuksia...

Rauhaniemen virtuaalimaailmassa on ollut jonkin aikaa hiljaista. Ensin oli lapsenhoitokiireitä, ja nyt olen uponnut  täysin Nuket-listan joulukalenteriswaptavaroiden tekoon. Tämä onkin varsin haasteellinen juttu, sillä en ole aikaisemmin uskaltautunut minkäänlaisiin swappeihin mukaan. Arpa antoi parikseni Virpin - terveisiä vaan Kurjenpolveen! Olen jo aika monta juttua saanutkin tehtyä, mutta niistä hysssss...hiljaa...

Rauhaniemen keittiö sai valot ja kyllä Olga nauttiikin. Hän teki Esterille ja Annalle kotitekoista jäätelöä, mutta Annaa näyttää kiinnostavan lihamylly enemmän...

Tämä kuva otettu ikkunan läpi talon ulkopuolelta...



...ja tässä lähemmin Olga ja pikkutytöt puuhissaan. 

lauantai, 1. syyskuu 2007

Sohva edestä ja sivusta

Lissu pyysi kuvia Rauhaniemen ruokasalin sohvasta, eri kulmista kuvattuna. Tässäpä nämä ovat -  toivottavasti on apua.





Olisihan noita kuvia voinut vähän rajata, että olisivat olleet kivemman näköiset, mutta nyt on pakkaushommat meneillään, kun lähden neljäksi viikoksi Espooseen; kotona kuitenkin viikonloput :) - en kertakaikkiaan ehdi.

torstai, 30. elokuu 2007

Esterin tukka vahvistui

Esterille on kasvanut oikein vahva tukka ja komeat letit, kun famu antoi hänelle hiuksia vahvistavia yrttitippoja, joilla "ennen vanhaankin saatiin lasten hiukset kunnolla kasvamaan".

(Nukke on Liisa Saloselta ostettu muutama vuosi sitten. Jotenkin nuo hiukset olivat alun alkujaankin vähän ohkaiset, joten vaihdoin nukelle kokonaan uuden tukan).

Tässä kuva Esteristä ennen                             ...ja nyt
Famun yrttitippoja...
                     

Ja tässä sunnuntaiaamun tunnelmointia famun kanssa, joka on juuri letittänyt Esterin hiukset.


Yllä oleva kuva on otettu tulevasta förmaakista . Kuten helposti saattaa havaita, parhaillaan on menossa tapettien valinta.  Tuo vihertävä (ei kuvassa) medaljonkitapetti viehättää todella paljon silmääni, joten valinta noiden kahden välillä lienee melko selvä. Kakluuni  on "lainattu" ruokasalin puolelta rekvisiitaksi, joten sen tilalle tulee  toinen.

Nämä Tigerin pikku-tytöt tulevat olemaan näköjään kaikki lettipäitä, sillä pikku-Sofiakin, joka on nukahtanut ruokasalin sohvaan ...



... kasvattaa myös lettejä.  
On siinä letittämistä kerrakseen, kun kolmen tyttären hiukset kammataan aamuisin .

torstai, 30. elokuu 2007

Rauhaniemen huonejako

Lupasin kauan sitten laittaa Rauhaniemen huonejaosta kuvan, ja tässä se nyt on.  Tilasin talopaketin Englannista, Dolls House Emporiumista, ja se on nimeltään Cadogan Gardens. Olen aikalailla muuttanut rakennuksen ulkonäköä skandinaaviseen suuntaan.


...ja huoneiden sisustus etenee omaa vauhtiaan...

 

sunnuntai, 26. elokuu 2007

Blogin muokkausta ja lastenhoitoa

Monta hikikarpaloa olen vuodattanut, ennen kuin kuvalinkitys alkoi sujua. Ilman Maaritin  ja Wooperin suurenmoista apua istuisin tässä varmasti vieläkin hikoilemassa. Suurkiitos vielä kerran teille molemmille!

Olen testannut tuota keittiökuvalinkkiä, kuinka se toimii. Hyvin näyttää pelaavan! Kuvat siellä ovat Rauhaniemen vierailijoille tuttuja - ainakin osittain - , ja tulenkin ottamaan nyt uusia otoksia. Turha sanoakaan, että kööki ei ole vielä ollenkaan valmis. Seinätkin näyttävät tosi alastomilta.

Lastenhoidosta sen verran, että olen menossa syyskuun ajaksi hoitamaan Espooseen tyttäreni 1v 2kk:n ikäistä vauvelia. Lastenhoitaja on hakusessa, joten tämä pesti kestää vain tuon neljä viikkoa (viikonloput kotona). Pikkuinen on tosi suloinen, joten mikäpä on hoidellessa. Minirintamalla tapahtunee korkeintaan käsitöitä. Saapihan sitten nähdä!

perjantai, 24. elokuu 2007

Kunniamainintoja...

Olen aivan "fiiliksissä", kun minulle on myönnetty kunniamainintoja oikein kaksin kappalein!

Rockin' Girl Blogger



Tämän myönsi minulle Lissu
Kiitos vielä kerran, Lissu!! Olen kertakaikkisen otettu! :)

Tämän kunniamaininnan osoitan edelleen kaikille suomalaisille miniatyyrien tekijöille. Olkaapa hyvät! Ehdottomasti olette sen ansainneet!

Taitonäppi-nappi



Tämän taas "ojensi" minulle  Mymmeli. Lämmin kiitos sinullekin!! Kyllä tällainen lämmittää mieltä ja saa olon oikein "hyrisemään" mielihyvästä.

Niin monelle alan harrastajallehan  tämä  kuuluisi. Tällä kertaa kuitenkin haluan antaa Taitonäppi-tunnustuksen erityisesti Kurjenpolven Virpille, Mustixille ja Hallahovin Miialle, jotka ilahduttavat ja inspiroivat minua jatkuvasti. Muun muassa teidän blogejanne seuraan mielenkiinnolla säännöllisesti.

lauantai, 21. heinäkuu 2007

Ihan pikkuisen kirjontaa...

Nyt iski päälle kirjonpuuska!

Kirjahyllystäni löytyy Onerva Puhakka-Hyvösen kirja "Kirjontakuvioita" (sama opus, kuin Marja Malmströmillä, jonka upeita kirjontatöitä löytyy Nukkekoti Väinölän sivuilta). Siitä kirjasta  otin tämän pyyheliinapeiton perusmallin ja lisäilin vielä yläkappaan "omiani" - "E",  niin kuin Eufrosyne.

Tässä kuva pyyheliinapeitosta, jonka vihreä väri  ei ole luonnossa aivan näin kirkas.



Tämä ruusutyyny on kirjailtu puuvilla- ja villalangoilla. Olen jonkun verran muutellut alkuperäisen mallin värejä paremmin sopiviksi ruokasalin muuhun väritykseen. Malli on Sue Hawkinsin kirjasta "Embroidered Projects".

Pidän tästä mallista todella paljon.

lauantai, 21. heinäkuu 2007

Lattia on nyt maalattu!

Ruokasalin lattia on maalattu vesiohenteisella Helmi-kalustemaalilla. Vaikka alkuperäinen maalisekoitus oli vaaleanharmaa, jouduin kuitenkin vaalentamaan sävyä valkoisella pariinkin otteeseen. Jätän värin nyt näin ja katson, kuinka se "istuu" mattojen ja kalusteiden kanssa, joista osa on edelleen tekemättä tai ostamatta. Ruokapöydän (tällä hetkellä hajoitettu osiin) tuolit verhoilen uudelleen, samoin vaihdan sohvan päällisen. Erkkerin listoitus ja lattia ovat myös kesken. Mutta pikku hiljaa tämä kuitenkin näyttää edistyvän. :)

Tässäpä kuvakulmaa maalatusta lattiasta.

keskiviikko, 27. kesäkuu 2007

Ruokasalin tapiseerausta ja listoitusta

Viime aikoina olen keskittynyt ruokasalin seiniin, listoituksiin ja kattoon. Huone on pahasti  kesken, ja kattokoristeaiheiden suunnittelu on meneillään. Samoin en ole vielä päättänyt, maalaanko "lattialankut"  vaaleanharmaiksi, vai käsittelenkö Osmolla (tammi, kuten keittiössä), vai laitanko fiinimmän parketin. Ehkä yhtenäisyyden vuoksi tähänkin sopisi lattia jätskitikuista (kuten keittiössä). Jotenkin tuo harmaaksi maalattu lattia kiehtoo, hmm... Ostin taannoin Osmon siniharmaata vahaa , jonka sävyä voisi kokeilla, kuinka se sopisi tapetin sävyyn. Helmenharmaakin voisi olla kaunis...

Pari otosta keskeneräisestä, kustavilaishenkisestä ruokasalista





...ja lähikuva niin ikään keskeneräisestä katosta

 

torstai, 14. kesäkuu 2007

Rauhaniemen keittiön muurauskuvia ja herkkuja

No vihdoinkin sain otettua nuo kauan sitten lupaamani muurauskuvat keittiön hellanurkkauksesta.  Kuten havaita saattaa, paljon on vielä keittiössä viimeistelyhommia kesken. Hyllyjä puuttuu, sisäkatto on kesken, ikkunaverhoista olen tehnyt kahdetkin versiot, mutta ei olleet hyviä; milloin oli kangas liian paksua, milloin pitsi. Matto on tekeillä; on aika isotöinen, mutta valmistunee aikanaan. Erkkerinurkkaukseen teen luultavsti joko kiinteän penkin tai pöytätason hyllyineen. ...ja paljon, paljon muuta tavaraa ja kapinetta  tarvitaan.




Herrasväki Tigerillä on onni omistaa venäläissyntyinen, erinomainen kokki ja sokerileipuri nimeltään Odarka, joka keittiöapulaisen kanssa onkin kokeillut uuden hellan uunia. Erinomaiset leivät, sämpylät, kaakut, pikkuleivät ja piiraat siinä paistuvatkin, joten syytä huoleen Odarkalla ei ole - kyllä omassa leivässä ja leivonnaisissa tämän hellan kanssa pysytään, ja Vienolaankin riittää...
Apteekkari on tällä hetkellä käymässä Suomessa asuen osittain naimattomien sisartensa omistamassa Vienolan kartanossa  ja osan aikaa  Rauhaniemen keskeneräisessä vinttikamarissa. Herkkuja täytyy Odarkan - tai "Olgan", kuten lapset häntä kutsuvat -  mielestä olla. Kun Vienola ja Rauhaniemi sijaitsevat lähellä toisiaan, voidaan Rauhaniemen herkullisia leivonnaisia välillä kuljettaa hevoskyydillä Vienolan vanhojen neitien maisteltavaksi. Näin Olga voi puolestaan kiittää Vienolan  kokkia, Konradia, joka on Olgan veli ja jonka vastuulla on myös Rauhaniemen rakennusmiesten  aterioiden valmistus.



Tässä lähikuva Olgan taikomista herkuista. Mukana on vielä ropposellinen mämmiäkin, vaikka pääsiäinen on jo ohi. :)
(Kuvun alla oleva kakku Sari Högströmin tekemä, kirsikkapiiras ja aito ruislimppu ostettu, karjalanpiirakat Nukke- ja Nallemarkkinoilta, muut leivoin  itse taikataikinasta, piparkakut oikeasta piparitaikinasta. Mämmin tein kahviporoista+liimasta ja lakkasin kynsilakalla, rapean lehtisalaatin laatikkoineen sain eräänä jouluna ihanalta tyttäreltäni).





Apteekkari Tiger on siis tullut Suomeen hoitamaan  "afäärejään", ja niinpä Rauhaniemen Olga ja Vienolan Konrad pitävät huolen siitä, ettei herran tarvitse käydä ravintolassa syömässä. Apteekarska on kirjoittanut miehelleen kaipaavia kirjeitä kertoen, että lapsillakin on pappaa ja Suomen kesää jo kovasti ikävä. 

maanantai, 28. toukokuu 2007

Pienenpieni villatakki

Koska pikku-Anna kuljeskeli pelkissä pitsipöksyissä ja nilkkaremmikengissä, hänelle oli pakko kutoa myös pikkuruinen villatakki. Kudoin sen ohkaisilla sukkapuikoilla, ja lanka on jotain vanhaa jämälankaa, jota löysin kaapista.  Tämäkin on puettavissa ja riisuttavissa, kuten housut ja kengät.

torstai, 24. toukokuu 2007

Rauhaniemen pikku-Annan uudet pitsipöksyt ja kengät

Apteekkari Tigerin pieni Anna-tyttö sai uudet pitsipöksyt, joita hän kuvassa alhaalla esittelee. Aluspöksyt tein silkistä, joka on varsin konstikas materiaali - helposti rispaantuva. Housut voi riisua ja pukea.

Nukke on Taru Astikaisen, ja  on yksi lempinukeistani, koska hän muistuttaa  koko olemukseltaan kovasti omaa Anna-tytärtäni vastaavassa iässä.

Tässä kuva Annasta ja uusista silkkipöksyistä


Tuolin päällä ovat Annan uudet, nahkaiset "perhoskengät". Isoäitini sai  (miltei) samanlaiset  1:1 kengät 1-vuotiaana vuonna 1884 - vain perhoskoriste on  monimutkaisempi ja koristeellisempi. Samaiset kengät ovat olleet sitten isälläni 1-vuotisvalokuvassa, samoin minulla ja molemmilla lapsillani. Nyt ne odottavat tuolla hyllyllä tyttärentyttären 1-vuotispäivää.

Nämä 1:12 -kokoa olevat  nilkkaremmikengät ovat siis  pienoismalli  isoäitini kengistä, ja ne voi laittaa jalkaan ja ottaa myös pois.

Tässä muutama kuva. Laitan vielä yhden kuvan, missä kengät ovat Annan jalassa, kunhan saan tarpeeksi valoa.

maanantai, 30. huhtikuu 2007

Iloista Vappua!

Herrasväki Tiger Rauhaniemestä toivottaa kaikille aurinkoista ja iloista Vappua! Perhe lähti lapsineen ja lastenhoitajineen rakennustöitä pakoon Saksaan kylpemään.

Muurari on saanut muuraustyönsä  Rauhaniemen keittiössä valmiiksi.
Valokuvia  en voi valitettavasti nyt laittaa tänne, kun kamera jäi tyttärelleni Espooseen.

ILOISTA VAPPUA!!

perjantai, 6. huhtikuu 2007

Vähän hienosäätöä...

Koska Rauhaniemen huoneet ovat suht' korkeat, täytyy jotenkin saada lisää kokoa ainakin joihinkin kruunuihin. Tässä yksi versio. Kokeilin tätä kruunua kattoon, ja mittasuhteet näyttävät paljon paremmilta.

Tämä on se kirkkaista helmistä aikaisemmin tehty, jota vähän muokkailin.

torstai, 5. huhtikuu 2007

Rauhaniemeen lisää kristallikruunuja

Innostuin tekemään uuden kristallikruunun, ja tällä kertaa käytin mukana myös aitoja kristalleja. Nuo sininset lasihelmet ovat minusta myös ihania. Sähkövalot täytyisi asentaa myös molempiin kruunuihin (toisesta laitoin kuvan jo aikaisemmin). Lisäksi täytyy kehitellä kynttiläpidikkeet - ellei näihin, niin sitten tuleviin. Mukavaa, mutta niin kovasti kärsivällisyyttä koettelevaa on tämäkin homma. Mutta  tykkään näittenkin tekemisestä aivan hirveästi.

Tietääkö kukaan, onko sellaisia johdollisia lamppuja myytävänä, joista voisi tehdä näihin kruunuihin valaistuksen?

Tässä pari kuvaa.

               

maanantai, 2. huhtikuu 2007

Pääsiäiskoristeita Rauhaniemeen

Eilisen nukkekotikerhon teemana olivat pääsiäiskoristeet ja "mämmin" valmistus. Oheisissa kuvissa omat valmistamani koristeet. Laitan myöhemmin kuvat muidenkin töistä, kunhan saan Britalta kuvat - oma kamera jäi kotiin.

Kranssi on oikeista koivun oksista väännetty.  "Pajunkissat" oikeita pieniä koristepensaan oksia, joiden silmut maalattu valkoisiksi. Koivun oksat ovat tähän aikaan jo liian isosilmuisia. Ninna oli löytänyt näin pieniä omalta pihaltaan ja jakoi näitä meille muillekin.

"Rairuoho" on jotain "ruohomattoa",  ja liimattu pullon tiivisteen päälle. Nuo koristepuput on Brita löytänyt viime vuonna Tiimarista.

"Mämmi" on valmistettu kuivista kahvinporoista liiman kanssa; tuohiropponen kansineen pahvista (kansi ei vielä ollut täysin valmis kuvaushetkellä). Tuohon "mämmin" pintaan suihkutin hiuslakkaa, jotta porot pysyisivät kiinni. Vielä kun siihen saisi oikean mämmin kiillon.... Hmm, mitenkähän sen saisi aikaiseksi - osaisiko joku kertoa?



Löysin omalta pihalta samanlaisia pieniä koristepensaan oksia, kuin Ninnalla oli kerhossa mukana. Että tuleekin mieli vähästä onnelliseksi! :) Laitoin ne kokeeksi veteen, josko niihin kehkeytyisi pienen pieniä lehtiä. Olisivat ainakin hetken aikaa kauniit "pajunkissojen" kanssa.  Narsisseja täytyy yrittä vielä tehdä. Kerhossa ainakin Larissa ja Ninna tekivät niitä, ja olivat tosi taidokkaita.



Lopuksi laitan tähän vielä vähän "epäkaupallisemman" virpomislorun, jonka myös lapsilleni opetin, kun olivat pieniä ja menossa virpomaan. Tämä versio viehättää minua paljon enemmän, kuin se, jossa suorasukaisesti töksäytetään lorun lopussa..."sulle vitsa, mulle palkka".

Tätä, ilmeisesti vanhempaa versiota toivoisi joskus kuulevan:

Virvon, varvon,
vihta uus,
niin kaunis, kuin kukkiva kuus.
Elämän onnea toivotan Sulle,
palkkaa ei tarvitse maksaa mulle!

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

tiistai, 27. maaliskuu 2007

Tuolin rakentelua

Mielestäni yksi kauneimmista tuoleista on nk. "Bellman"-tuoli, ja sellaisia oli myös isovanhempieni kotona Naantalissa. Olen pitkään jo haikaillut nukkekotiini sellaisia, ja nyt viimein tärppäsi. Löysin Tukholman miniatyyrimarkkinoilta "Bellmanin" rakennussettejä, ja ostin kaksi. Niistä arvelen saavani lisätuoleille mallit, sillä meinaan rakennella niitä pikkuhiljaa lisää (toivottavasti onnistuu).

Tuon ihanan, ja mielestäni ainoan "oikea-oppisen" (sellaiset päälliset oli myös mummulassa :) kankaan löysin myös markkinoilta. Minulle tämä nukkekotiharrastus näyttää olevan hyvin pitkälti myös nostalgiaa ja rakkaiden muistojen vaalimista lapsuudesta.


Tässä muutama kuva. Pöydällä näkyvät tuolin osat.


Tässä kuvat valmiista tuolista.





 
Toinen tuoli on jo rakenteilla...

keskiviikko, 21. maaliskuu 2007

Tiilikuorman mukana ihana yllätys

Rauhaniemen muuraustyöt ovat olleet seisahduksissa, kun tiilet loppuivat kesken. Tänään hain postista tiilipaketin, jonka mukana oli todellinen jymy-ylläri. Laatikon pohjalta löytyi kaupantekijäisinä Marian terveisillä varustettu kirjekuori, jonka sisällä oli aivan  I-H-A-N-A  LUUTA made by Maria itse.
Kiitos, Maria, kiitos!!! :)

Tässäpä pari kuvaa luudasta.

tiistai, 20. maaliskuu 2007

Nukkekoti- ja miniatyyriseminaari & Tukholman miniatyyrimessut

17.-19.3. järjestettiin Viking Mariellalla (ensimmäinen lajissaan) "Nukkekoti- ja Miniatyyriseminaari", joka huipentui sunnuntaina Tukholman miniatyyrimessuihin.  Matkaan lähti ympäri Suomea 106 innokasta harrastajaa. Laivalla ohjelmassa oli erilaisia työpajoja ja mielenkiintoisia luentoja tuunauksesta, Victorian ajan muodista, nukkekodin nuken vaatteiden kaavoituksesta,  nukkekodin sähköistyksestä, muotinukeista (tulikohan tähän kaikki)... Kivaa oli myös tutustua uusiin alan harrastajiin.

Itse messut sekoittivat meikäläisen pään totaalisesti! Myytävä tavara oli laadultaan varsin korkealuokkaista. Niinpä rahat menivät sen siliän, mutta mieli oli kepeä ja onnellinen onnistuneista ostoksista!  Täytyy sanoa, että reissu oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Lämpimät kiitokset Leea Lehelvälle ja Riikkamaria Paakkunaiselle! Kiitos myös Larissalle (Vanninen), jonka kristallikruunutyöpajaan osallistuin, sekä Tarulle (Astikainen), joka "hiussalongissaan" opetti nukkekotinukkien kampauksia, sekä neuvoi muissakin hiusongelmissa, kuten pälvikaljussa yms. :)
Toki muitakin työpajoja oli, joten niidenkin vetäjille kiitokset! Eli summa summarum: Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana toteuttamassa tavalla tai toisella tätä ikimuistoista kokemusta!

Tämän kristallikruunun aloitin seminaarin työpajassa Larissan opastuksella ja tein sen tänään kotona valmiiksi. Lisäsin myöhemmin ylimmäisen osan ylimääräisenä, koska halusin  saada kruunusta suuremman.
     

"Hiussalongissa" kampasin tälle rouvas-henkilölle nutturan. Tämä posliininukke (valitettavasti tässä vaiheessa vielä torso - kropan teen myöhemmin -  on muuten Tarun omaa tuotantoa.
Kuvat ovat kehnonlaiset puutteellisen valaistuksen vuoksi. Haluan kuitenkin laittaa ne nyt tähän, koska en jaksa odottaa, josko huomenna paistaisi aurinko... Tässä siis frouva nutturoineen

edestä...                                                                
           ...ja sivusta

...ja toiseltakin sivulta  

...ja takaa                    

lauantai, 10. maaliskuu 2007

Sohva sai uuden päällisen

Sohvan punainen verhoilu sai kyytiä, kun väri ei sovi Rauhaniemen salin muuhun kalustukseen. Tiesin jo ostaessa, että tulen vaihtamaan päällisen valkoiseksi. Tähän kankaan kuvioon en oikein ole tyytyväinen, mutta parempaakaan en kaupoista löytänyt. Saa nyt kelvata toistaiseksi.

Tässä kuvaa ennen



...ja jälkeen verhoilun edestä



...ja sivusta



Onneksi muistin tällä kertaa laittaa tulitikun kuvaan mukaan :)

keskiviikko, 7. maaliskuu 2007

Tuunausta

Sain pari vuotta sitten lahjaksi pähkinäpuun värisen lasten sängyn (taitaa olla Euro Miniksen).  Löysin sen komeroa siivotessa, eikä väri oikein sykähdyttänyt. Niinpä tuunasin sitä pikkuisen...

Tässä sänky alkuperäisessä asussaan, KIITOS Marian!!! :) Hän laittoi ystävällisesti kommentteihin linkin, joten sain vertailun vuoksi tähän rinnalle nyt myös kuvan


...ja tuunauksen jälkeen

maanantai, 19. helmikuu 2007

Muurausta ja korinpunontaa

Rauhaniemessä muurataan. Keittiössä hellan alusta ja nurkka tulevat tiilistä. Kuvanottohetkellä saumaus on käynnissä ja tässä vailla puhdistusta. Enpä tietenkään osannut laskea tiilien määrää oikein, vaan pelkkään hellan alustaan meni toista pakettia tiiliä. Hukkapaloja ei tullut yhtään. Pakko tilata uusi kuorma! :)Täytyy sanoa, että kyllä on mielenkiintoista hommaa tämä muurarinakin oleminen :)

Tässä kuvia tilanteesta tällä hetkellä.



Eilen oli nukkekotikerhon kokous ja teemana punonta. Ninna oli tehnyt malliksi aivan uskomattomia  juttuja ja hänen opastuksellaan väänisimme kieli keskellä suuta kuka minkäkin mallisia koreja.

Tässä oma tuotokseni (markkeeraa leipäkoria), jota tein tasan kolme (!) tunia. Aluksi tuntui sormet olevan kuin nippu vaaleanpunaisia nakkeja, mutta työn edistyessä tuntui jo helpommalta. Kivaa touhua, tykkään tästäkin! :)



Kotiin tultua piti heti kokeilla toista materiaalia, jotta punontatapa ja Ninnan kallisarvoiset ohjeet pysyisivät paremmin hatarassa päässäni.. .Tämä on vielä kesken. Tästä muovipäällysteisestä rautalangasta en oikein tykkää materiaalina - on jotenkin hankala työstää, eikä lopputuloskaan ole niin hyvä mielestäni, kuin kangaspäällysteisellä rautiksella (leipäkori).

Tässä siis käytetty muovipäällysteistä rautalankaa. Jonkun sortin pyykkikori tästä kait tulee. Rauhaniemeen tämä ei kylläkään sovi, kun siellä eletään 1900-luvun alkua. No, ehkä annan piirun verran periksi tässä asiassa, mikäli tästä tulee onnistunut yksilö :)


Eipä tullutkaan pyykkikoria. :) Tämä saa nyt kuitenkin toistaiseksi hoitaa keittiön hellapuukorin virkaa, kunnes teen sinne kunnon puunkantotelineen.

 

 

tiistai, 30. tammikuu 2007

Flunssapotilaan näpertelyjä

Puolitoista viikkoa sitten iski ankara flunssa, ja nyt olen sitten antibioottikuurilla. Toissa sunnuntaina olisi ollut kuoron kanssa esiintyminen Turun tuomiokirkossa, mutta enpä päässyt mukaan, en :(
Viime pyhänä puolestaan kokoontui nukkekotikerho - sen kanssa sama juttu. Onneksi lääkkeet alkoivat purra suht' nopeasti, joten kyllä olo tästä pikku hiljaa tuntuu paranevan. :)

Tämän kurjuuden keskellä syntyi kuitenkin yksi koristetyyny, ja kauan työn alla ollut mattokin valmistui.

Tässä kuvia molemmista. Maton kuva on epätarkka, kun aurinko meni just kuvanottohetkellä pilveen.

Tyyny kirjottu silkille.


Tämä matto voisi olla kiva ryijynäkin...Aika näyttää, mistä se paikkansa löytää.

maanantai, 22. tammikuu 2007

Pari kirjontakokeilua

Tein pari tyynyä Rauhaniemeen. Homman teki mielenkiintoiseksi se, etten ole aikaisemmin  kirjomista harrastanut.  Näitä oli tosi mukava tehdä, kun ovat niin pieniäkin.

Tämä tyyny on kirjottu puuvillakankaalle. Malli on 1750-luvulta.

Tämä on tehty kanavakankaalle ristipistoilla. Malli samoin 1750-luvulta.

Musta ristipistotyyny sopii mielestäni väriensä ja muotonsa puolesta hyvin tälle vanhalle puupenkille. Teen ehkä jossakin vaiheessa penkin pituisen istumatyynyn.

Tässä muodon vuoksi molemmat tyynyt vierekkäin, vaikka vaalea tyyny ei tälle penkille kuulukkaan.

lauantai, 13. tammikuu 2007

Villamatto Rauhaniemeen

 Työn alla parhaillaan petit point -pistoin villamatto Rauhaniemeen. Matto tulee aikanaan ehkä ruokasaliin - tai no, aikaka näyttää, mihin se parhaiten sopii. Eipä ole tämäkään niitä nopeatekoisimpia, vaikka onkin koko 1:12.

lauantai, 13. tammikuu 2007

Kukkapusero ensimmäiselle lapsenlapselle

Kesäkuussa 2006 syntyi ensimmäinen lapsenlapsemme, pieni tyttö! Tälle pienelle prinsessalle piti tietysti tehdä oheinen ihana ruusupusero, jonka sain valmiiksi jouluksi. Onneksi hoksasin tehdä reilun puolivuotiaan kokoisen. Kyllä oli totisesti pistelemistä!
Että minun pitääkin aina haalia itselleni kaikkein suuritöisimpiä hommia!

Tulos näkyy tässä.  Tämä on siis kokoa 1:1.

tiistai, 9. tammikuu 2007

Viime sunnuntain kerhoilua

Sunnuntaina oli vuoden ensimmäinen nukkekotikerhon tapaaminen tiffanytöiden merkeissä. Mukana oli yhdeksän innokasta mineilijää Britan johdolla.

Kuviot on maalattu lasiväreillä.

lauantai, 6. tammikuu 2007

Uusi vuosi ja oma blogi!

Nyt sitten minäkin olen oman blogin omistaja! Tarkoitus on tänne kirjata etupäässä mietteitä Rauhaniemen rakennusvaiheista ja kuvata apteekkari Edvard (Edo) Tigerin ja hänen vaimonsa Eufrosynen (Effa) perheen elämää. Perheenjäsenten nimet olen ottanut vanhasta sukuraamatustamme. Osittain olen kuitenkin sekoittanut etu- ja sukuniniä keskenään. Itse talo on lapsuudenkotini Rauhaniemen mukaan nimetty. Voi tätä nostalgiaa!

Rauhaniemien julkisivu jouluisessa asussaan. Vielä kaikki on niin keskeneräistä ja viimeistelemätöntä - erityisesti sisällä,  missä vasta keittiön sisustus on muotoutumassa...


Tämä nukkekotiharrastus on minulla vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta miniatyyrejä olen kerännyt jonkin verran kauemmin. Olin aikaisemmin sitä mieltä, että olen vain keräilijä, joka ostaa kaiken valmiina, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että olisi kivaa koettaa jotain itsekin. Kun sain valmiiksi ekat minini, pienen nahkasalkun, Tudor-aikaisen puusohvan ja pienen, perinteisesti  kirkoissa käytetyn pöydän, onnistuminen toi ihan hillittömän hienot fiilikset.




Kun jouluksi leivoin perheelleni pipareita, tein samalla oikeasta piparkakkutaikinasta Rauhaniemeen omat joulupiparit. En olisi uskonut, että onnistuivat niin hyvin. :)


Joulukuusi ja ovikranssi piti myös väkertää.