Lisää minineuleita

Tilasin uusia lankoja, aivan herkullisen värisiä! Tämä minineulonta on näköjään nyt kertakaikkisesti vienyt mennessään. Rauhaniemi sijaitsee piharakennuksessamme, "Pikkupuolella", ja siellä on ollut -20 asteen pakkasten aikana turhan viileää, joten talon rakennuspuuhastellut ja ikonimaalaus on ollut suhteellisen vähäistä. Nyt onneksi ovat ilmat lauhtuneet, joten näitä miniprojekteja voisi jatkaa siellä taas kaikessa rauhassa.

Muutama kuva uusimmista minineulomuksista, olkaapa hyvät:

Venny on vuosikausia ollut pelkässä yöpaidassa. On aika hänenkin saada jotain päällepantavaa.

Tuo kaulus on epäonnistunut. Mekko on mielestäni parempi ilman sitä.

Pyysin Fannya nostamaan helmaa, että uudet sukatkin näkyisivät.

Harmaat sukat kudottu villalangasta, valkoiset puuvillaisesta.

Rauhaniemen sisaruskatrasta. Kuvasta puuttuvat Kira ja vauva.

Kaksi lyhtyä ja tunnelmointia

Värkkäsin paperista pari lyhtyä ja halusin niihin ehdottomasti valon. Jätin molemmista pohjan pois ja törkkäsin lyhdyt sähkötuikun päälle. Avot!  Siinä ne ovat! Ja valokin väreilee, kuin oikea kynttilä olisi sisällä. Jopa mieskin tuli näitä katsomaan ja ihastelemaan.

Olen huomannut, että kaikissa tekemisissä työ yleensä neuvoo tekijäänsä. Ja kun asiat alkavat luistaa, syntyy ketjureaktio, kuin itsestään. Niin nytkin. Kyllähän näille lyhdyille oli pakko saada aikaan jonkinlainen talvilavastus. Meillä on vielä joulujuttuja esillä, joten oli helppo sommitella Fannylle ja Kiralle tunnelmatuokio lyhtyjen äärelle.
Haluan näillä talvitunnelmakuvilla toivottaa teille oikein leppoisaa loppuviikkoa. Kevättä kohti ollaan menossa, ja päivätkin ovat jo himpun verran pitempiä.

Vesikelkka ja kylmäharjoittelua

Täytyy lepuuttaa välillä silmiä ja tehdä vähän "isompaa". Ennen lapsena huideltiin mäkeä alas naapurin isolla vesikelkalla. Ja mitä enemmän lapsia kyydissä, sen parempi.
Niinpä tuunasin koottavasta kelkasta Rauhaniemen lapsille vesikelkan. Aikomus oli kokeilla sitä oikein luonnossa, mutta ulkona on sen verran kylmä, etten viitsinyt lähteä palelluttamaan näppejäni. Pakko oli tehdä taas villahuivista vaatimaton lavastus kuvia varten.

Ulkona on pakkasta, joten pitihän myös Kiralle myssy saada. Villatakki on Kurjenpolven Virpin tekemä. Fannyn lapaset virkkasin kauan sitten. Kuvissa lapset kylmäharjoittelevat uuden kelkan kanssa.

Virkattu myssy

Nyt näyttää olevan vauhti päällä, ja sitä kannattaa hyödyntää niin kauan, kuin se kestää. Kokeilin pitkästä aikaa minivirkkausta tekemällä Fannylle myssyn.Väkersin, väkersin ja pipersin. Malli syntyi sitä mukaa, kun työ edistyi.  Olen lopputulokseen kutakuinkin tyytyväinen. Tämmöinen siitä tuli.

Äiti, saanko mennä luistelemaan?

Pässinpökkimät

Minineulonta jatkuu, ja pakko sanoa, että tämä on aika hauskaa. Tällä kertaa tein Fannylle (nimi muutettiin lennossa tuosta noin vain) pässinpökkimät villahousut. Nyt luulisi tarkenevan! Kudoin ensin puntit ja liitin ne haarojen kohdalta yhteen. Kaikkein vaikein vaihe on aina alussa. Siinä meinaavat mennä puikot, langat ja silmukat täysin sekaisin. Kärsivällisyyttä tässä kyllä tarvitaan.
Sohva on muuten Gepetton ihanuus, viimeistelyä vailla.

Uudet villahousut

Kyllä nyt tarkenee!

Fanny:"Kuule, tehdäänkö yksi juttu, vaikka se on kielletty"

"Hypätään lattialle".

Fanny: "Katso näin! 1-2-3 ja hyppy"! Kira: "En minä uskalla; tämä on niin korkealla"!

Villasukat

Tänään kudoin villasukat Fannyn paljaisin jalkoihin. Eipä nyt varpaita palele. Tuo kantapään kääntäminen oli kyllä aika tuskastuttavaa näin pienessä mittakaavassa. Vähän muotopuolet noista sukista tuli, mutta kyllä ne Fannylle kelpaavat.

Minineulontaa ja lisää lapsia

Apteekkari Tigerin perheeseen on adoptoitu kaksi orvoksi jäänyttä sukulaislasta. Kävi niin surullisesti, että tyttöjen vanhemmat kuolivat (kuten kävi aikoinaan Anni Swanin Iiris-rukalle), joten Tigerit päättivät adoptoida sisarukset.

Vanhempi lapsista saapui pelkissä alusvaatteissa, paljain jaloin, nuorempi oli varsin kauniisti puettu, matkaviitassaan,kengät jalassa. Lapset ovat kaikesta huolimatta iloisia, vilkkaita, ja ikionnellisia saadessaan kodin rakkaasta Rauhaniemestä Edo-sedän, Effa-tädin, famun, fafan ja kaikkien Rauhaniemen serkkujen luona. Tunne on kaikilla osapuolilla molemminpuolinen.

Koska isosisko oli miltei alaston, oli kiire saada hänelle jotain lämminta ensi hätään. Kudoin - siis minikudoin- hänelle villajumpperin, joka on ensimmäinen minineuleeni. Alkukankeuden jälkeen itse kutominen sujui aika sutjakasti, mutta kun silmäpako yllätti kolme kerroksen verran, tilanteessa oli naurussa pitelemistä. Purkaakin piti muutaman kerran, mutta mielestäni ensimmäiseksi minineuleeksi lopputulos on ihan mukavan näköinen.

Tässä muutamia kuvia. Illalla ei oikein valo riitä, kun en mielelläni salamaa käytä. Otan lisää kuvia päivällä.

Fanny Carolina alushoususillaan, uusi villapaita päällä.

Tällaisena hän saapui, pieni Kira Elina

Hei! Täältä me tullaan!

Fanny Carolina ja Kira Elina

Kira Elina Tiger vasemmalla ja Fanny Carolina Tiger oikealla.

Minivirkkausta ja testausta

Aloitin keittiön verhojen virkkauksen jo vuosia sitten, en edes muista milloin. Itse asiassa tämä taitaa olla ensimmäinen minivirkkaustyöni. Nyt uuden innoituksen huumassa sain tämänkin projektin vaiheeseen, jossa odottelen tilaamiani verhotankoja.

Tässä näyttöä tekovaiheesta. Taisi tulla jokaisesta hieman eri mittaiset, mutta ei se tahtia haittaa; uskon, että paikoillaan näyttävät ihan ok:lta. Malli on 'omasta päästä', ja jokaisessa tuo alaosa on vähän erilainen - mutta älkää olko huomaavinannekaan.

Keittiön verhot

Tilasin muutaman MiniHalin printin testatakseni, kuinka paperi toimii mineilyssä. Kyllähän se ihan työstettävää on, helppoa ja nopeaakin. Mutta: Koska olen muutamat minikengät tehnyt nahasta, tulin siihen tulokseen, että tykkään itse enemmän käyttää ainakin kenkien teossa aitoja materiaaleja; lopputulos on jotenkin enemmän oikean näköistä.

Rauhaniemen tyttösille luistimet. Anna saa valkoiset, Ester punaiset.

Giotton fresco

Apteekkari Tigerin sukulaiset olivat taannoin matkoilla Italiassa, ja lähettivät sieltä postitse Rauhaniemeen Giotton frescon, "Maria vierailee Elisabetin luona". Mikä tuliainen! Apteekkari perheineen kiittää Kaijaa ja Kallea upeasta lahjasta! Lahjoittajien toivomuksen mukaan frescon voisi sijoittaa joko kirjastoon tai tambuuriin, jonne viimeksi mainittuun se lopulta, monta vuotta varastoituna, löysi paikkansa.

Mikähän mahtaisi olla se oikea paikka?

Giotto tambuurin portaikossa

Hyvältä näyttää!

Uusi kaakeliuuni

Rauhaniemeen on valmistunut uusi kaakeliuuni, jonka tein Minihalin printistä. Nähtäväksi jää, mihin huoneeseen sen sijoitan.

Roosa kaakeliuuni odottaa paikkaansa.

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Apteekkari Tiger perheineen toivottaa kaikille onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle 

2016!

Apteekkari Edward Tiger, (takana vasemmalla), Eufrosyne Tiger, lapset Venny (takana), edessä Anna, Ester ja Sofia. Oikealla rovasti Tiger ja ruustinna Rosalie (Rosa). Kira-vauva puuttuu kuvasta. Hän on päiväunilla.