Terveiset kirjansitomosta!

Rauhaniemessä (kuten meillä ihmiskodissakin) rakastetaan kirjoja, ja niitä luetaan paljon. Niitä keräillään, ja välillä  viedään antikvariaattiin, jotta saadaan tilaa uusille kirjoille. Joitakin teoksia  luetaan monta kertaa. Niistä ei luovuta. Ne ovat aarteita.

Olen vaihteeksi tutustunt minikirjojen "sidontaan".  Homma alkoi oikeastaan Tammen Kultaisista Kirjoista. Niitä meillä luettiin ahkerasti, ja nyt ne ovat tyttäreni perheessä. Väinölän Marialla on helppo ohje kirjassaan (nyt en muista, missä niistä - kirja on työhuoneella tuossa piharakennuksessa), joten tein niistä muutaman. Omia suosikkejani ovat muun muassa "Minä ja Nukke" ja "Pikku Äiti".
Muutaman kirjankannen jätin siltä varalta, että innostuisin kokeilemaan ihan oikeita sivuja kuvineen.

Sitten hieman klassikoista...

Sehän on selvää, että tässä(kin) puuhassa nälkä kasvaa syödessä. Muutama vuosi sitten meillä oli Turun nukkekotikerhossa yhtenä teemana kirjat. Minulla oli siihen aikaan sellainen elämäntilanne, etten täysipainoisesti ehtinyt osallistua kerhon kokoontumisiin. Hankin kuitenkin Larissalta muutaman kirjakitin, joita innostuin vasta nyt kokeilemaan (olivat uohtuneet laatikon pohjalle - anteeksi, Larissa!). Varsinaisia ohjeita minulla ei ollut, joten piti ottaa malliksi oikea kirja ja antaumuksella  miettiä, miten tämä homma nyt oikein menee. Sivunumeroiden logiikkaa pani hetkeksi huulen ymmyrkäiseksi, kunnes välähti! Tuli HEUREKA: että näin! Muutamissa muissakin kohdissa olin aluksi  niin sanotusti "ulkona" kuin lintulauta... Kyllä minä tuota Alcottin "Pikku Naisia" aika kauan väkersin.
Tässä muutama kuva lopputuloksesta, johon olen kovasti tyytyväinen. Kirja kuuluu klassikoihin, ja luen sen vielä aikuisenakin aina kesäisin. Ja tämä minikirjaversio on mielestäni syötävän söpö!
                

Louisa  Mary Alcott: Little Women (Pikku Naisia)

Pienen kokonsa vuoksi tähän mainioon klassikkoon on mahtunut liikuttavasti vain kaksi ensimmäistä lukua.

Eivätkä nämä ihanuudet tähän lopu. Älkää luulkokaan! Kun on alkuun päästy ja alkuvaikeudet voitettu, työkin sujuu jo helpommin. Ei tarvitse joka käänteessä miettiä, mitä seuraavaksi. Tein vielä yhden lasktenkirjaklassikon, miniversion iki-ihanasta satukirjasta "Kultakutri ja Kolme Karhua". Laitan mukaan myös muutaman kuvan eri työvaiheista.

Tykästyin myös näiden pikkukirjojen koristeellisiin sisäkansiin.

Kirja on myös kauniisti kuvitettu.

Kultakutri karhuineen ei ole hirviön kidassa, vaan "painossa".

Robert Southey: Goldilocks and the Three Bears (Kultakutri ja Kolme Karhua)

Minusta tämä on kuin koru. Taidanpa tehdä toisen, kaulaan ripustettavan version.

Vaatteita potralle poikavauvalle - strategiset mitat: pituus 4,5 cm ja paino 3 g

Nyt ovat kaikki seitsemän sisarusta vaatetettu. Kaikki alan harrastajat tietävät,  että mitä pienempään mittakaavaan mennään, sitä hankalampi ja työläämpi toteutus on. Näissäkin vaatteissa meni useampi ilta, kun piti välillä purkaa ja taas aloittaa alusta. Mallit mittoineen ovat omasta päästä. Mistähän löytyisi minineulekirjoja?

Tossutkin tein...

...mutta niistä tuli vähän kömpelöt. Vaativat viimeistelyä.

Kurssilla ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Tänään vietin parinkymmenen innokkaan nukkekotiharrastajan kanssa päivän Aboa Vetus & Ars Novassa nukkekotikurssilla. Siellä teimme Ainot ja Reinot nukkekoti Väinölän Marian (Malmström) taitavassa ohjauksessa. Kotimatkalla oli tosi hyvä mieli, kun sain tehtyä molemmat tossut valmiiksi. Noin silmämääräisesti katsoen ne ovat mielestäni ihan siistit ja söpöt, mutta valokuvapa onkin armoton. Räpelsin tuon liiman kanssa ehkä turhankin ronskisti, joten tossut näyttävät kuvissa jo valmiiksi kulahtaneilta ikään kuin niitä olisi pidetty jo vuosia. Täytyy vissiin vielä vähän viimeistellä ja siistiä...

Ainot ajattelin lahjoittaa ruustinnalle ja Reiskat rovastille. Effa ei Ainoista perusta. Hän haluaa naisellisempaa tyyliä. En osaa oikein nähdä apteekkari Tigeriäkään Reiskoissa. Ehkäpä hän saa joku päivä nahkaiset aamutossut...

Tässä muutama kuva tämän päivän aikaansaannoksista.

Ainot

Reinot

Ainot ja Reinot

Vennyn lumiukko

Minineuletuotantoni näyttää jatkuvan. Kokeilin vaihteeksi, saisiko englanninkielisistä neuleohjeista minkäänlaista tolkkua. Aikani ihmettelin neulesanastoa, mutta loppujen lopuksi homma sujuikin ilman suurempia mutkia. Malli on joulukuun 2015 lehdestä "DollsHouse and Miniature Scene". Ja netistä löytyy vaikka millä mitalla neulesanastoja eri kielillä.

Alkuperäinen malli ei ilmeisesti ole tarkoitettu puettavaksi, koska kaikki saumat neuvottiin ompelemaan, myöskin resorikaulus. Tykkään tehdä nukeille nimenomaan puettavia  vaatteita, joten muunsin mallia sen verran, että laitoin napit resorikauluksen sivulle.

Vennyn on aika päästä myös kampaajalle.

Lisää minineuleita

Tilasin uusia lankoja, aivan herkullisen värisiä! Tämä minineulonta on näköjään nyt kertakaikkisesti vienyt mennessään. Rauhaniemi sijaitsee piharakennuksessamme, "Pikkupuolella", ja siellä on ollut -20 asteen pakkasten aikana turhan viileää, joten talon rakennuspuuhastellut ja ikonimaalaus on ollut suhteellisen vähäistä. Nyt onneksi ovat ilmat lauhtuneet, joten näitä miniprojekteja voisi jatkaa siellä taas kaikessa rauhassa.

Muutama kuva uusimmista minineulomuksista, olkaapa hyvät:

Venny on vuosikausia ollut pelkässä yöpaidassa. On aika hänenkin saada jotain päällepantavaa.

Tuo kaulus on epäonnistunut. Mekko on mielestäni parempi ilman sitä.

Pyysin Fannya nostamaan helmaa, että uudet sukatkin näkyisivät.

Harmaat sukat kudottu villalangasta, valkoiset puuvillaisesta.

Rauhaniemen sisaruskatrasta. Kuvasta puuttuvat Kira ja vauva.

Kaksi lyhtyä ja tunnelmointia

Värkkäsin paperista pari lyhtyä ja halusin niihin ehdottomasti valon. Jätin molemmista pohjan pois ja törkkäsin lyhdyt sähkötuikun päälle. Avot!  Siinä ne ovat! Ja valokin väreilee, kuin oikea kynttilä olisi sisällä. Jopa mieskin tuli näitä katsomaan ja ihastelemaan.

Olen huomannut, että kaikissa tekemisissä työ yleensä neuvoo tekijäänsä. Ja kun asiat alkavat luistaa, syntyy ketjureaktio, kuin itsestään. Niin nytkin. Kyllähän näille lyhdyille oli pakko saada aikaan jonkinlainen talvilavastus. Meillä on vielä joulujuttuja esillä, joten oli helppo sommitella Fannylle ja Kiralle tunnelmatuokio lyhtyjen äärelle.
Haluan näillä talvitunnelmakuvilla toivottaa teille oikein leppoisaa loppuviikkoa. Kevättä kohti ollaan menossa, ja päivätkin ovat jo himpun verran pitempiä.

Vesikelkka ja kylmäharjoittelua

Täytyy lepuuttaa välillä silmiä ja tehdä vähän "isompaa". Ennen lapsena huideltiin mäkeä alas naapurin isolla vesikelkalla. Ja mitä enemmän lapsia kyydissä, sen parempi.
Niinpä tuunasin koottavasta kelkasta Rauhaniemen lapsille vesikelkan. Aikomus oli kokeilla sitä oikein luonnossa, mutta ulkona on sen verran kylmä, etten viitsinyt lähteä palelluttamaan näppejäni. Pakko oli tehdä taas villahuivista vaatimaton lavastus kuvia varten.

Ulkona on pakkasta, joten pitihän myös Kiralle myssy saada. Villatakki on Kurjenpolven Virpin tekemä. Fannyn lapaset virkkasin kauan sitten. Kuvissa lapset kylmäharjoittelevat uuden kelkan kanssa.

Virkattu myssy

Nyt näyttää olevan vauhti päällä, ja sitä kannattaa hyödyntää niin kauan, kuin se kestää. Kokeilin pitkästä aikaa minivirkkausta tekemällä Fannylle myssyn.Väkersin, väkersin ja pipersin. Malli syntyi sitä mukaa, kun työ edistyi.  Olen lopputulokseen kutakuinkin tyytyväinen. Tämmöinen siitä tuli.

Äiti, saanko mennä luistelemaan?

Pässinpökkimät

Minineulonta jatkuu, ja pakko sanoa, että tämä on aika hauskaa. Tällä kertaa tein Fannylle (nimi muutettiin lennossa tuosta noin vain) pässinpökkimät villahousut. Nyt luulisi tarkenevan! Kudoin ensin puntit ja liitin ne haarojen kohdalta yhteen. Kaikkein vaikein vaihe on aina alussa. Siinä meinaavat mennä puikot, langat ja silmukat täysin sekaisin. Kärsivällisyyttä tässä kyllä tarvitaan.
Sohva on muuten Gepetton ihanuus, viimeistelyä vailla.

Uudet villahousut

Kyllä nyt tarkenee!

Fanny:"Kuule, tehdäänkö yksi juttu, vaikka se on kielletty"

"Hypätään lattialle".

Fanny: "Katso näin! 1-2-3 ja hyppy"! Kira: "En minä uskalla; tämä on niin korkealla"!

Villasukat

Tänään kudoin villasukat Fannyn paljaisin jalkoihin. Eipä nyt varpaita palele. Tuo kantapään kääntäminen oli kyllä aika tuskastuttavaa näin pienessä mittakaavassa. Vähän muotopuolet noista sukista tuli, mutta kyllä ne Fannylle kelpaavat.